4. Seurat
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

4. Seurat

Herätysliikkeet lisäsivät uskonnollista toimeliaisuutta ja käytäntöön tuli kotiseurat, joissa puhujina oli pappien lisäksi maallikot. Maallinen ja hengellinen virkavalta vastustivat seuroja, koska niitä pidettiin valtiovallalle ja kirkolle vaarallisina epäjärjestyksen ja tyytymättömyyden lietsomisena. Historiassa elettiin ns. Pyhän allianssin aikaa, jonka Napoleonin voittaneet valtiot olivat solmineet Venäjän tsaarin johdolla. Tarkoituksena oli tukahduttaa kaikki kumousaatteet ja uudistuspyrkimykset Euroopassa. Kirkko oli silloin osa valtiollista hallintoa ja sen tehtävänä oli valvoa omalta osaltaan yhteiskunnallista rauhaa ja estää liikehdintää kirkon piirissä. Seurojen pito pyrittiin estämään vetoamalla Ruotsin vallan ajalta olevaan konventikkeliplakaattiin, jossa yksityiset hartauskokoukset kiellettiin. Tämä laki oli meillä voimassa 1726-1869 ja siinä kiellettiin maallikoilta sanan julkinen julistaminen.

Monissa seurakunnissa lakia rikkoneet joutuivat käräjille ja tuomituiksikin. Kuopiossa Paavon kanssa keskustellut pappi J Fr Bergh v 1824 päiväkirjassaan pohti, oliko hänen antamansa kehotus luopua yleisten seurojen pidosta ollut oikea. Hän antoi ohjeita heränneille: Esivaltaa tuli totella, seuroja ei tule pitää kirkkoaikaan eikä työaikaan, suuria kokoontumisia piti välttää, polvirukouksia ei tulisi kieltää, hurmokselliset ilmiöt eli liikutukset tuli tutkia sanan kanssa, vainoihin tuli varautua. Sensuuri vaikeutti lehtien julkaisua ja lähetystyötä. Heränneiden pappien saarnatoiminta, lähetyslaatikot – uskon leilit, värillisten vaatteiden vaihtaminen tummiin, koruista luopuminen ym. aiheuttivat monia huhuja. Heränneitä vastaan nostettiin käräjäjutuista kuuluisin Kalajoen käräjät 1838-1839. Syyttäjä vaati raskaita sakkoja syytetyille papeille ja virasta erottamista joksikin aikaa ja kolmelle Siperian matkaa. Vastineessa papit vetosivat lopulta Lutheriin seurojen pitämisestä. 22 talonpoikaa totesi vastineessaan olevansa harhaoppisia ja lahkolaisia, jos heidät tuomittaisiin nimismiesten elämän ja opin mukaan. Jumalan sanan mukaan heissä ei ollut opillista virhettä. Käräjien loputtua veisattiin Jumala ompi linnamme ja Paavo piti polvirukoukset. Tuomiot olivat suuret sakot, mutta papit joutuivat puoleksi vuodeksi virkaeroon, jonka aika he kävivät Aholansaaressa sielunhoidossaV1869 kirkkolakiin vielä ehdotettiin joitakin rajoituksia: Seuroja saataisiin pitää kodeissa sunnuntaisin iltapäivällä ja niihin saisi kokoontua 3-4 huonekuntaa eli 12-15 ihmistä, poikkeuksena häät, ristiäiset ja hautajaiset, joihin saisi tulla 30 henkeä, jos pappi on läsnä. Seuroissa pitää lukea Raamattua, hartauskirjaa, veisata ja rukoilla vahvistettujen kaavojen mukaan. Lupa hankittava kirkkoherralta, joka järjestää tilaisuuden valvonnan. Tämä ehdotus hylättiin ja vapaus säilyi.

Omaleimaisin asia herännäisyydessä on seurat, joissa veisataan Siionin virsiä. Aikaisemmin ne olivat kotiseuroja, mutta nykyään usein seurakuntataloissa, kirkoissa jne. Puheet ovat lyhyitä, koruttomia ja vailla ulkonaisia tehokeinoja. Puheiden luonne on sielunhoidollinen ja ne sisältävät tavallisesti jonkun puhujan tai seuraväen sydäntä olevan ajatuksen. Kotiseuroissa puhujat istuvat seuraväen joukossa ja puhuvat istualtaan erottumatta muusta seuraväestä. Kannetaan yhteisiä asioita Herran eteen. Herätellään Herraa apuun. Seurustellaan Herran kanssa. Luotetaan Herran lupauksiin ja apuun. Keskeisimpiä sanontoja puheissa on suuri Jumala ja pieni ihminen, alhaalla liikkuva evankeliumi, alatien kristillisyys, kyselevä mieli, uskon yksinkertaisuus, ikävöinti, hengellisesti köyhät, matkaystävät, ihmisen kelvottomuus, arka tunto pyhän edessä, Jumalan armo, Kristuksen rakkaus syntistä kohtaan, kotien, isänmaan, nuorten ja Suomen heimon asiat, lähetystyön merkitys, huolenpito toisista ihmisistä. Seuroja on pidetty myös erilaisten kotien juhlien merkeissä: kasteet, syntymäpäivät, nimipäivät, tupaantuliaiset, häät, hautajaiset, muistopäivät. Vilhelmi Malmivaara: Seurat ovat valtasuonia, joissa herännäisyyden elämä sykkii.” Seuroissa ei ketään erotella, ollaan yksi suuri perhe. Toinen ei ole toista korkeampi eikä pyhempi. Kristusta pyritään katsomaan ja kehumaan.
Kansanaho kuvaa seuroja: ”Puhuja ei ensi kädessä opeta eikä selitä, miten ihminen pelastuu, vaan hän koettaa ohjata ja hoitaa kuulijoitaan pelastuksen lähteelle. Siihen ei tarvita kaavoja eikä systeemejä, mutta kylläkin sekä Raamatun että ihmisen tuntemusta. Kuulija joutuu vastailemaan näihin kysymyksiin, painuu sanan alle ja pakenee Kristuksen luo. Kuulijan sydän saa työtä. Seuroihin liittyy kamarikeskustelut ja aikaisemmin selkäseurat, joissa saatiin vaihtaa ajatuksia, auttaa toisia ja saada itse apua.”

Virret vuorottelevat puheiden kanssa ja liittyvät läheisesti puheisiin. Virren valitsee ja alkaa kuka tahansa seuraväestä. Usein juuri virsissä ilmenee syvin asia, joka on sieluissa läsnä. Huonokin puhe unohtuu virren kautta. Virsi on siten turvana ja apuna puhujille. Virret tuovat mieleen muistoja ja elävöittävät uskoa. Seurat ovat hyvää kotihartautta ja tuo siunauksen. Siionin virret on alkuaan ruotsalainen hernnhutilainen kokoelma. Kilvoitteleva Jumalan kansa veisaa hätänsä, kiitoksensa ja ilonsa vaeltaessaan isänmaataan kohti.

Puheet ja virret antavat meille mahdollisuuden pysähtyä ajattelemaan, levät, olla hoidettavana. Haavat paranevat. Uusi toivo elpyy. Tuttu virsi, yhdessäolo, seuratuvan tunnelma, Sana ja sävel ovat yhteistä rukousta. Lauri Haikola: ”Herännäisyys ei ole liike, johon liitytään tunnustamalla tiettyjä opinkappaleita ja erikoisoppeja. Sääntönä on, että saa käydä seuroissa, jos tuntee siihen halua ja tuntee siellä viihtyvän. Ei haluta käännyttää ketään, mutta ei myöskään estää ketään. Haluamme toivoa, että Herra tekisi ihmeensä meissäkin.”

Herännäisyys on sanan liike. Oppi löytyy Raamatusta kuten Paavo opettaa:” Sinun pitää hankkia oikea tieto Jumalan sanasta, missä järjestyksessä Jumala tahtoo kaikkein suurimmankin syntisen vanhurskaaksi tehdä.” Vuorisaarnassa:” Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.”

Seurojen puheet ovat erilaisia eri puolella Suomea. Meillä Itä-Suomen puhujilla on muistissa Aku Rädyn opetus, että aina on oltava esillä Raamatun sanaa. Ajan mukana puheiden sisältö on muuttunut saarnojen mukaan. Niitä tutki aikoinaan Martti Simojoki ja jakoi ne eri ryhmiin: Opillinen saarna opettaa. Raamatullinen saarna käyttää paljon Raamattua kuulijan elämän uudistamiseksi, Sielunhoidollinen saarna kuvaa erilaisia sieluntiloja ja hoitaa. Herätyssaarnoissa kutsutaan Jumalan luo. Modernissa saarnassa puhutaan nykyajan ongelmista ja esitetään kristinusko tärkeäksi meille. Eräässä jutussa hauskutettiin lukijaa vaalisaarnan pitäjällä, joka halusi mielistellä kaikki eri herätysliikkeisiin kuuluvia: Vaivatut ystävät, etsikäämme kasteen armon pohjalta uudestisyntymisen kokemusta Jeesuksen kalliissa nimessä ja sovintoveressä.

Herännäisyydessä on seurapuheissa ja keskusteluissa esillä sielunhoidollisuus. Siinä pidetään jokaista ihmistä kärsivänä. Kovankin kuoren alla on hätääntynyt, murheellinen, pelkäävä sielu. Siksi ihmistä on lähestyttävä arasti, kunnioittaen kuin lähestyisi jotakin pyhää.- Heikkoja ja murheellisia on rohkaistava Kristuksen rakkaudella. – Kristuksen viereen asettumista on harjoitettava joka päivä syntisenä, kunnes hän katsoo alastoman, apua rukoilevan puoleen. Seuroihin tullaan sanan lämpöön vilutauti sydämessä ja kumarrutaan virsien rukouksessa pyhän Jumalan eteen.

***************************************************

Lopuksi:

Kerran eräs nuori puhuja pelkäsi, että hän pilaa puheellaan Jumalan valtakunnan työn. Kokenut vanha puhuja totesi hänelle:” Älä ole suuruudenhullu.”

”Sanat, jotka Herra on puhunut, ovat henki ja elämä.” Joh. 6:63

Aku Räty: ”Huonoina päivinä kiitä Herraa ja hyvinä vasta kiitäkin. Päevä vuon kerrallaan eikä sitäkään omilla evväillä. Salattu ja tutkimaton on Herra, mutta kaiken tekköö hyvin. Ite kullakin sitä on vuon mänemistä tämän mualiman läpi.”

”Kristus on sanassa. Raamattu on ne kapalot, joihin Jeesus-lapsi on kääritty, koska Raamattu tähtää Kristukseen.” M. Luther

”Todellinen Kristus on saarnattu Kristus.” Martin Köhler

Puhetta miettiessä on usein mielessä virren sanat: ”Ah paljon puuttuu mult´ Sen kuitenkin löydän sult´.”

 

Tapahtuu
To 3.8.
Klo 13.00
Tunturiseurat Muotka-tuntureiden alueella Tuanganuaivin huipulla. Lisätietoja.
Su 20.8.
Klo 10.00
Herättäjän päivä Laukkalan kirkossa seppä Högman -perinnön merkeissä. Lisätietoja.
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi