Ystäviä etsimässä ja ystävyyttä oppimassa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Ystäviä etsimässä ja ystävyyttä oppimassa

Aholalansaaren rippikoulu I, 2013 Rippikouluriihessä. Tunnin aiheena on Jeesus.

Aholansaaren I/2013 rippikoulun isosia ja pieniä. Waltteri (vas.), Valo, Tanja ja  Venla.

 

"Aholansaaren riparilla on ihan parasta!"

 Jeesus on aiheena Aholansaaren I riparin tunnilla perjantai-iltapäivänä. Nuoret istuvat ryhmissään rippikouluriihen hämärässä ja määrittelevät Jeesuksesta tehtyjä kuvia, joita rippikoulun opettaja, H-Y:n opiskelijapastori Raisa Jarkkola heille esittelee.

- Ikoni, maalaus, historian Jeesus, kiiltokuva-Jeesus.

He pohtivat myös, miltä Jeesus oikeasti näytti? Missä vaiheessa vanhemmat kertoivat hänelle, että hänet onkin adoptoitu? Oliko Jeesuksella bestistä (parasta ystävää)?

Sitten Raisa hiljentää yhteen ääneen keskustelevat nuoret kysymyksellään: Onko Jeesus Nasaretilainen ollut olemassa?

- On, kuuluu vastaus ja toisesta suunnasta kerrotaan saman tien perustelujakin: - Jeesuksesta on löydetty myös negatiivista tietoa ja hänestä kertovat muutkin lähteet kuin Uusi testamentti.

- Jeesus eli kuin kuka tahansa ihminen, Raisa sanoo ja antaa Raamatun jakeita, joista käy ilmi, että Jeesus nukkui, itki, söi, biletti, pelkäsi, vihastui ja rukoili. Vihkoihin kirjoitetaan, että Jeesus oli ihminen, yksi meistä, mutta ilman syntiä.

Rippikouluriihen elämää nähneet hirsiseinät suojaavat nyt tätä nuorisojoukkoa, joka tunnin lopuksi piirtää sarjakuvia Jeesuksen elämästä ja kuuntelee Juicen biisin Rakkauden ammattilainen.

 

Täällä ei tarvitse esittää mitään

Kalasoppa-päivällisen jälkeen ohjelmassa ovat ”Raadot”. Se tarkoittaa työtehtäviä vessojen siivouksesta, jumalanpalveluksen valmisteluun ja toteuttamiseen. Aristokatit- ryhmällä on nakki-vuoro, eli heille voidaan antaa erilaisia tehtäviä.

Niinpä leirin vetäjä, H-Y:n nuorisosihteeri Antti Rintala nakittaa osan Aristokateista haastatteluun. Isoset Waltteri Wiro, 15, Ylöjärveltä ja Tanja Kivijakola, 17, Sievistä ovat käyneet omat riparinsa Aholansaaressa. Waltteri viime kesänä ja Tanja pari kesää sitten. Molemmilla on ripareistaan hyviä muistoja.

- Saari on hieno paikka! Leirilläni oli ihan mahtavat vetäjät, Antti ja Raisa J. Kaiken lisäksi sain täältä ihan sairaasti uusia ystäviä!, Waltteri hehkuttaa.

Tanja peukuttaa saarelle vertaillessaan sitä muihin leiripaikkoihin. - Täällä ei tarvitse vetää mitään roolia, ja täällä ei arvostella ketään.

”Pienet” Venla Lankinen, 15, Tampereelta ja Valo Rinne, 14, Helsingistä kertovat vaikuttuneensa heidän sisartensa kokemuksista Aholansaaren ripareilta.

- En halunnut mennä Tampereella rippikouluun, koska siellä olisi ollut kaikki tutut. Myös isäni, joka on körtti, suositteli minulle tätä paikkaa, Venla kertoo.

Eri puolilta Suomea olevat nuoret ovat muutamassa päivässä tutustuneet toisiinsa ja ryhmäytyneet. Valo arvelee sen johtuvan siitä, kun kenenkään ei tarvitse esittää mitään. Yhdessä leikkiminenkin helpottaa tutustumista ja osallistumista.

- Leikkiessä ei ole mikään noloa! Kaikki ovat jotenkin rentoja ja avoimia.

 

Kaverit, ruoka ja jamit!

Tanja ja Waltteri tykkäävät isosena olemisesta. Isosen tärkeä tehtävä riparilla on olla ”pienten” kanssa. – Me autetaan ja tuetaan pikkuisia ja leikitetään niitä.

Iltaohjelmien suunnittelu ja toteutus on myös isosten hommaa. Valo kiittelee virne kasvoillaan isosten toimesta tapahtuvia aamuherätyksiä toimiviksi.

- Iltaisin keräännymme mökkien terassille jamittelemaan. Monilla on soittimia mukana ja toiset laulavat tai ovat muuten vaan. Musiikki yhdistää meitä!, Valo kertoo iloissaan. Hän soittaa cajon rumpuja. Jamittelun jälkeen isoset laulavat mökeillä iltavirren Mua siipeis suojaan kätke.

Valo ja Venla kiittelevät myös saaren ruokaa, erityismaininnan saavat leipä ja jälkiruuat. Isosia he kehuvat hyvin koulutetuiksi!

- Riparilla on tosi hauskaa. En olisi osannut parempaa toivoa, Valo tiivistää.

- Täällä saa hyviä kavereita eri puolilta Suomea. On kiva tuntea erilaisia tyyppejä, jos vaikka joskus voisi mennä jollain festarireissulla yöksi jonkun luo, Venla suunnittelee.

Välillä häntä harmittaa oppituntien määrä. – Sitten se puolitoista tuntia menee niin nopeasti, kun teemme kaikkea kivaa, kuten tänään sarjakuvia.

Valo haluaisi päästä ensi kesänä saareen isoseksi, mutta jos se ei ole mahdollista, on hänellä jo varasuunnitelma.

- Tulen tänne proleksi, se tarkoittaa vapaaehtoistyötä, hän selvittää.

 

Elämän käännekohta

Aholansaaren hyvä tunnelma ja ”saaren henki” ovat tuttuja myös Raisalle, Antille ja riparin musiikinopettaja Leena Untamalalle. Leena ja Raisa olivat Aholansaaressa ripareillaan kesällä 1997, silloin he eivät vielä tunteneet toisiaan.

Ujo ja hiljainen Leena ihaili Raisaa, joka oli hänen mielestään niin ”cool”. Raisa kertoo tulleensa leirille puolitutun innostamana. Hänen ripariansa vetivät Antti Maunumaa ja Pirjo Nepali. Leenan leirin vetäjinä olivat Antti Elenius ja Anni Pesonen.

Leena ja Raisa kuvaavat leirikokemuksiaan käänteentekeviksi. Leenalle se oli sitä, koska häntä kiusattiin kotipaikkakunnallansa. Raisa puolestaan pääsi riparillaan eroon koviksen roolistaan ja nautti nössönä olemisesta.

Seuraavana kesänä Raisa oli saaressa isosena ja Leena sitä seuraavana. Kesäteologina Raisa toimi saaressa kolmena vuonna ja nyt hän on kolmatta kesää ripareilla H-Y:n työntekijänä. Leena aloitti saaren riparien musiikinopettajana vuonna 2004. Useita kesiä hän hoiti kaikki rippikoulujen musiikkitunnit, kunnes vähitellen vähensi kuuden viikon ripariputken kahteen viikkoon.

Leenan ja Raisan elämän polut ovat risteilleet saaren tuntumassa ja ystäväpiiri, joka on edelleen oleellinen osa heidän elämäänsä, löytyi Aholansaaren riparin kautta.

Antti tutustui saareen ensimmäisen kerran ollessaan nuorisotapahtumassa soittamassa. Vuonna 2011 hän aloitti H-Y:n nuorisosihteerinä.

- Riparilla saa olla vapaa ennakkoasenteiden taakoista, koska eri puolilta Suomea olevat leiriläiset eivät tunne toisiaan entuudestaan. Täällä on hieno mahdollisuus tutustua uusiin tyyppeihin ja saada ystäviä, Antti toteaa.

 

Intensiivinen körttipaketti

Kaksi viikkoa kestävällä riparilla on yhteensä 80 tuntia opetusta, joka sisältää oppituntien lisäksi muun muassa jumikset, veisuut ja iltaohjelmat. Herättäjä-Yhdistyksen järjestämällä rippikoululeirillä on myös körttiläisyys esillä.

- Siionin virret ja niiden käyttö tulee leiriläisille tutuiksi esimerkiksi Paavon pirtissä iltaisin pidettävissä veisuissa. Aholansaaren herännäishenki on täällä ihan itsestään läsnä, Antti kertoo.

- Jotenkin tämä on pyhä paikka. Kyllä minä lumouduin saaresta, hän muistelee ekaa kertaansa Paavon pirtissä.

Saaressa on luonnollista hehkuttaa, kuinka sukupolvet jo ennen meitä ovat käyneet täällä ja veisanneet, Raisa lisää.

Antti intoutuu kuvaamaan rippikoulua ”körttimankeliksi”. – Virret, Paavon pirtin mystinen tunnelma ja ystäväjoukko, jonka kanssa on saanut jakaa hienon kokemuksen kauniin luonnon keskellä!

- Annamme nuorille välineitä ja näkökulmia, joista voidaan keskustella. Jokaisella on oikeus sitten tehdä niistä omat johtopäätöksensä.

Leena ja Raisa ovat kokeneet, miten hyvältä tuntuu, kun kavereilla on samat lähtökohdat. Körttiläisyys on heille tapa olla kristitty ja se on niin iso osa ihmistä, että on tärkeää jos on paikkoja ja ihmisiä, joille ei tarvitse selitellä ja puolustella omaa sisintään ja olemustaan.

- Luonteva hengellinen oleminen on minulle yllättävän tärkeää. Täällä saaressa se on mahdollista, Leena miettii.

Johanna Sointula

 

Tapahtuu
La 8.4.
Samoilla oljilla - seuratoiminnan ideointi- ja virkistyspäivä Raudaskylässä. Lisätietoja.
Ma 17.4.
Klo 11.30
Kohti herättäjäjuhlia: reformaatio ja Siionin virret. Kolme puheenvuoroa herännäisyydestä Nilsiän seurakuntakodilla. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi