Voimaannuttavaa vankilateatteria
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Voimaannuttavaa vankilateatteria

Musiikkiteatteri- ja ilmaisutaidon ohjaaja Hannele Martikainen

Kuva Taittuu ry

- Minua kiinnostaa teatterissa sivuhenkilöt. Millaisen roolin ohjaaja on niille antanut, koska syrjästä näkee paremmin, kertoo ohjaaja Hannele Martikainen. Lasarus-esityksessä sivuhenkilö oli Jumala, jota kuvasi pahvilaatikko.

Kuva Jukka Kotkanen/Petteri Laakso

- Teatterin tekeminen vankiloissa on yksi parhaimmista toimintatavoista, jolla päästään rikoskierteen väliin, väittää musiikkiteatteri- ja ilmaisutaidon ohjaaja Hannele Martikainen.

Forssan matkahuollon baarissa on totuttu odottamaan. Arkisena iltapäivänä nuoriso täyttää tehokkaasti tilan, pelikoneiden ääressä hiipii toivo ja joku papparainen hörppii viereisessä pöydässä oluttaan.

Martikaisella on edessään pieni kuppi kahvia.

- Tykkään tästä baarista, tällaisia ei ole enää missään. Täällä ei tarvitse valita erilaisten kahvi- ja paahtimolaatujen välillä. Tämä maksaa vain 1,60 ja se sopii minulle hyvin.

Hän on matkalla Ypäjälle ohjaamaan kesäteatteriesitystä. Nykyisin freelance ohjaajana toimiva Martikainen on työskennellyt myös Suomen Kansallisoopperassa apulaisohjaajana ja assistenttina. Työhönsä, ihmiseen ja ylipäätään elämään hän tuntuu suhtautuvan intohimoisesti.

Suomalaisen vankilateatterin uranuurtajana hänellä on kokemusta teatterin mahdollisuuksista kuntouttavana toimintana.

Martikaisen kokemuksen mukaan kaikki lähtee ihmisen kohtaamisesta. Määrittelyjen leimaama erilaisuus sulautuu teatterinäyttämöllä ihmisten väliseksi kanssakäymiseksi. Teatteri mahdollistaa kohtaamisen ja kohtaaminen avaa ovet muutokselle.

- Minulla on unelma, että olemme siirtymässä samanlaisuuden aikaan. Loppujen lopuksi erilaisuutta on vain vähän, koska ihmisyys yhdistää meitä.

- Uskallammeko olla enemmän samanlaisia kuin erilaisia?, Martikainen kysyy.

 

Unelmat ohjaavat eteenpäin

Hannele Martikainen aloitti vankilateatteritoiminnan vuonna 2008 Vanajan vankilassa Vanajan osastolla. Naiset saivat työstettäväkseen tutun Punahilkka-sadun. He laativat käsikirjoituksen tuoden siihen omia kokemuksiaan arjesta ja unelmista. Näyttelijöiden roolit arvottiin, että kaikki voisivat kokea olevansa samanarvoisia. Esityksen dramatisoinnista ja ohjauksesta vastasi Martikainen. Punahilkka ja susien maailma esitettiin vuonna 2009 täysille katsomoille Hämeenlinnan Kaupungin Teatterissa.

Käsikirjoittaminen on vaativa prosessi. Naisia pitää välillä ”potkia” eteenpäin ja valaa uskoa yhteiseen päämäärään.

- Epävarmuutta ja keskeneräisyyttä on vain siedettävä. ”En minä tiedä, mutta mennään yhdessä eteenpäin”, vastasin monet kerrat, kun he kyselivät ja pelkäsivät, että ei tästä tuu yhtään mitään.

Lopulta naiset sitoutuivat yhteiseen päämäärään, kannustivat ja auttoivat toisiaan. He löysivät itsestään uusia vahvuuksia ja huomasivat yllätyksekseen onnistuvansa. Prosessi vaikutti voimallisesti naisiin ja vankilan työyhteisöön.

- Työurani kohokohta on ollut Punahilkan kenraaliharjoituksissa, kun yleisö jossa oli vankilan henkilökuntaa, vankeja ja heidän omaisiaan, taputtivat esityksen lopussa. Monet naisten omaisista näkivät läheisensä ihan uudessa valossa.

Punahilkan kokemukset kannustivat jatkamaan ja seuraavaksi valmistui Kuningas Lear – Veljeni Kuningas, joka sai ensi-iltansa Helsingissä tammikuussa 2011.

Vankilateatteritoimintaa edistämään on perustettu Taittuu – yhdistys. Se pilotoi kolmen kuluvan vuoden aikana Suomen vankiloihin kuntouttavan teatteritoiminnan. Yhdistys toimii soveltavan teatterin keinoin syrjäytymistä vastaan ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta.

Pilotointihankkeen ensimmäinen ensi-ilta oli maaliskuussa Riihimäen Teatterissa, missä Vanajan vankilan Vanajan osaston naisryhmä esitti Lasaruksen.

Ohjaaja Hannele Martikainen antoi naisille esityksen lähtökohdaksi Raamatun Lasarus-kertomuksen. Kahdeksan naisvangin työryhmässä siitä kehittyi teatteria vallasta, nuorten syrjäytymisestä ja ihmeistä. Suurin ihme voi olla uskalluksessa katsoa omaan sisimpäänsä, eikä odottaa ihmeidentekijää ulkopuolelta.

Taittuu ry.:ltä tulee ensi-iltaan ensimmäinen miesten teatteri KaleVala Hämeenlinnan Kaupunginteatteriin. Ensi-ilta on 26.4. Ohjaus Timo Torvinen. Seuraava Martikaisen ohjaama esitys toteutuu Turun vankilassa.

 

Miten luottamus syntyy?

Vaativan ja kiinnostavan työn edellytyksenä on luoda niin henkilökuntaan kuin teatteriryhmään luottamukselliset välit. Martikaisen kokemuksen mukaan luottamus rakentuu kohtaamisessa.

– En mene vankilaan tapaamaan jotain erityisryhmää, tai kuin eläintarhaan katsomaan joitain erilaisia tyyppejä. Sellaista ihmisrotuakaan ei ole kuin vangit!

Ihmisten välisen kanssakäymisen perusta on itsensä ja muiden hyväksyminen sellaisena kun on. Kohtaaminen ei ole mahdollista silloin, kun asetutaan toisen ihmisen yläpuolelle.

- Toimintatapamme on ihmiseltä ihmiselle. Emme halua tietää naisten taustoista, ellei ole jotain joka vaatii erityishuomiota ohjaamisessa. Naisten ei tarvitse miellyttää tai esittää meille mitään. Teatterin ammattilaiset tekevät taiteellisella kunnianhimolla sitä, mitä itse osaavat ja esittävät samat vaatimukset työryhmälle.

- Taiteellista kunnianhimoa pitää olla, mutta ei henkilökohtaista. Vankilassa ohjaaja ei ole teatterin keskiössä. Monet vangit ovat ajautuneet elämässään tilanteesta toiseen. Teatteria tehdessään he valitsevat itse, mitä tapahtuu, ja oppivat ilmaisemaan itseään roolien suojassa.

 

Vapaus ilmaista itseään

Esitykseen tähtäävä prosessi vahvistaa osallistujien itsetuntemusta, opettaa toimimaan ryhmässä ja tavoitteellista työskentelyä.

Taiteen synnyttämät elämykset ovat terapeuttisia ja eheyttäviä. Nämä kokemukset valmistavat vankia vapauteen. Vankilateatteritoiminta antaa mahdollisuuden käsitellä omien tekojensa seurauksia, se kehittää vartijoiden ja vankien vuorovaikutusta ja ehkäisee laitosympäristön latistavaa vaikutusta.

Martikainen nostaa esiin myös mielikuvituksen. Hän lainaa kirjailija Leena Krohnia, jonka mukaan kammottavimmat rikokset tehdään mielikuvituksen puutteen takia. Kun ei osata kuvitella mihin kaikkeen ja keihin kaikkiin teko vaikuttaa.

- Teatterissa olet vastuussa paitsi omasta suorituksestasi, myös koko ryhmän toimimisesta. Näinhän yhteiskunnassakin pitäisi olla, että me olemme kaikki vastuussa yhteiskunnan turvallisuudesta, sanoo Martikainen.

 

Mistä valo tulee?

Martikainen kertoo lukeneensa hiljattain Johannes Ojansuun Pyhyys-teosta ja miettineensä omaa pyhän kokemustaan.

- Ohjaajana olen usein kuin pimeässä metsässä. Vaikka olisin tyhjän päällä, silloin pitää vaan antautua sille, että jotain kohti on mentävä. Oikeassa olemisen tarve on rampauttavaa ja tekee uneliaaksi. Epävarmuus pitää valppaana suhteessa itseen, toiseen ja maailmaan.

Takertuminen oikeassa olemiseen on pelottavaa. Martikainen ei kuulu kirkkoon, koska kokee kirkon toimivan kuin se omistaisi totuuden.

- Niin kirkossa kuin teatterissakin pitäisi aina kysellä, mistä valo tulee?

Hannele Martikainen sanoo olevansa vanhanaikaisen työnteon - kulttuurin kasvatti. – En anna helpolla periksi, vaikka joutuisin menemään vastavirtaan. Minulla ei ole aikaa istua seminaareissa, mutta mitä tehdään? Vain teko on totta.

Vankiloissakin olevilla ihmisillä on oikeus tulla kulttuurin ja taiteen piiriin. Vankilateatterin tehtävänä on myös tehdä asioita julkisiksi ja yhteisiksi.

Lasarus- esitystä oli seuraamassa naisia, jotka olivat olleet mukana aikaisemmissa produktioissa. Heille oli tärkeää nähdä oman työnsä jatkuvan.

- Olen vastuussa myös heille, jotka ovat uskoneet, että teatteriesityksillä on merkitystä ja ovat menneet oman kipurajansa yli.

Johanna Sointula

 

Hannele Martikainen on vetänyt Lapuan kristillisellä opistolla musiikkiteatteri-linjaa ja ohjannut muun muassa Ylistaron herättäjäjuhlille valmistuneen Aku Rädystä kertoneen Siionin kylvömies –esityksen sekä Espoo 550 tilaaman esityksen Harmaa on juhlan väri sisältää keskiaikaista kirkkolaulua, runoa ja ranskalaisen filosofin Simone Weilin ajatuksia.

Tapahtuu
La 8.4.
Samoilla oljilla - seuratoiminnan ideointi- ja virkistyspäivä Raudaskylässä. Lisätietoja.
Ma 17.4.
Klo 11.30
Kohti herättäjäjuhlia: reformaatio ja Siionin virret. Kolme puheenvuoroa herännäisyydestä Nilsiän seurakuntakodilla. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi