Riparikummilla on hyvä tehtävä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Riparikummilla on hyvä tehtävä

Peter Kvist ei koe olevansa ”entinen nuori”, vaan pikemminkin ”saaren ikuinen vanki”!

 

Kaarinalainen lääkäri Peter Kvist etsii riparikummeja ensi kesän Aholansaaren rippikoululeireille.

 

- Riparikummi Herättäjä-Yhdistyksen rippikoululeireillä voisi olla hyvä signaali nuorille siitä, että ripari kantaa ja ystävyys voi jatkua vuosienkin jälkeen, Kvist kertoo.

Kummi-idea syntyi kotisohvalla. Hengellisessä Kuukauslehdessä ollut ”entisen nuoren” haastattelu sai hänet pohtimaan asioita. Idea ei ollut hänen ensimmäisensä, Kvist tunnustaa ajattelevansa paljonkin Aholansaaren ja herännäisyyden asioita.

Hänen poikansa Elias, 17, ja Tuomas, 16, kommentoivat myös ajatusta. Peter vei ideansa facebookin ”Entiset Aholansaaren nuoret”-sivuille. Ehdotus sai heti ”tykkääjiä” ja suunnittelu käynnistyi.

- Positiivinen vastaanotto tuntui hyvältä ja nyt on jo muutamia ilmoittautunut mukaan!

Herättäjä-Yhdistyksen nuorisosihteeri Antti Rintalan kanssa on pohdittu riparikummin roolia leirillä. Peterin lähtökohta on se, että kummi ei sotke leirin kuvioita.

- Riparikummi voi tuoda terveisensä nuorille ja osallistua leirin ohjelmaan yhden päivän ajan, tai viivähtää siellä tuokion verran.

Tavoitteena on nyt löytää kummeja ja sopia aikatauluista. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Peteriin fb:ssa tai peter.kvist(at)pp.inet.fi. Hän toivookin riparikummi-työstä uutta talkootyön muotoa.

- Minusta ei ole kirkon rakentajaksi, mutta tämä voisi olla mun juttuni, hän hymyilee.

Vaikka ollaan erilaisia, on joku yhteinen taustavire

Peter tutustui Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyöhön Aholansaaressa omalla riparillaan vuonna 1984.

- Leirin vetäjä oli Esko Jaatinen. Mieleeni on jäänyt, miten katselimme useita lähetystyöaiheisia dia-sarjoja.

Parhaiten on jäänyt mieleen matka saareen. Matkustaminen oli hänelle merkittävä asia ja matkustusinto valtava.

- Oli hienoa mennä yksin junalla Turusta Pieksämäelle, sieltä Kuopioon ja bussilla Nilsiään. Bussimatkalla tutustuin ulkomaalaiseen pariskuntaan. Ehdotin heille yhteistä taksimatkaa Sääskinimeen. Säästäväisenä tyyppinä sain taksikyydin hinnan puolitettua, Peter vinkkaa.

Yksivuotiaasta pikkupojasta alkaen Peter kulki vanhempiensa kanssa herättäjäjuhlilla ja toisinaan hänet ”raahattiin” Turun opiston seuroihinkin. Peterin ollessa 9-vuotias, hänen isänsä otti puheeksi rippikoulun käymisen Aholansaaressa. Asiasta keskusteltiin myös seuraavana vuonna, kun Peter kävi isänsä ja isoisänsä kanssa päiväseltään saaressa.

- Jostain syystä lähdin ja ylitin itseni! En tuntenut leiriltä ketään.

Riparin jälkeen Peter kävi ystävänsä Anssi Eleniuksen kanssa useita kertoja saaressa.

- Anssi pääsi heti leirin jälkeisenä kesänä isoseksi, minä en. Syksyllä menin Anssin kanssa Karhunmäen opistolle nuorten tapahtumaan. Sen vetivät H-Y:n uudet nuorisosihteerit Pentti Takala ja Jaakko Mäkinen.

- Tapahtuma oli innostava ja pääsin uudelleen porukkaan mukaan, Peter muistelee.

Kahtena seuraavana kesänä hän oli saaressa isosena ja talkoissa.

- Uudet ystävät ja saari merkitsivät minulle irtiottoa, elämäni oli siihen asti täyttynyt koulusta ja jalkapallosta. Ensimmäinen kesätyöpaikkanikin oli Aholansaaren toimistotöissä, hän kertoo.

Koti on luonnollinen paikka veisuulle

Peter muistelee H-Y:n aluesihteeri Urpo Karjalaisen merkinneen hänelle paljon nuoruusvuosinaan. Urpo ja kanttorivaimonsa Päivi hoitivat Peter ja Leena Kvistin avioliittoon vihkimisen. He tutustuivat toisiinsa opiskelijaporukassa Turussa.

Turkulaiset opiskelijat kirjoittivat 90-luvun puolivälissä Hengelliseen Kuukauslehteen ajatuksiaan herännäisyydestä ja sen tulevaisuudesta. Heidän tavoitteena oli muutos.

- Petyimme kun emme saaneet keskustelua aikaan. Sieltä täältä kantautui kuitenkin kannustavaa palautetta.

Tämä 90-luvun puolivälin tiivis ja aktiivinen opiskelijaryhmä tapaa toisiaan edelleen herättäjäjuhlilla, kummilastensa synttäreillä ja joskus sattumalta vaikka Helsingin kauppakeskuksessa.

- Herättäjäjuhlilla kokoonnumme päiväseurojen jälkeen lohkolla D, D niin kuin Durku!, Peter valaisee.

Heille oli tärkeää, että järjestämissään opiskelijaseuroissa kaikilla oli oikeus puhua ja kommentoida.

- Vuorovaikutus oli luonnollista. Joskus jouduimme rajoittamaan puheenvuoroja kahteen per henkilö. Puheenaiheemme olivat arkisia, sielunhoidollisia ja konkreettisia, hyvin maallikkohenkisiä.

Peter yritti silloin elvyttää Turun seudulla kotiseuratoimintaa. Hänen mielestään kodissa on mahdollista päästä lähemmäksi Aholansaaresta tuttua Paavon pirtin tunnelmaa.

- Näen edelleen seurakuntasalien seurat mörkönä. Siellähän on enemmän neliöitä kuin ihmisiä! En usko, että 300 hengen salissa on sama tunnelma kuin Paavon pirtissä. Siionin virsien etulehdilläkin todetaan virsien olevan kotihartauden tarpeeksi, hän perustelee.

Kotiveisuut ja tuparit yhdessä

Opiskelijaelämän jälkeen työelämä ja perheen kasvaminen eivät ole estäneet Kvistejä käymästä herättäjäjuhlilla ja Aholansaaressa. Perheen pojat Elias ja Tuomas ovat kulkeneet mukana ja käyneet rippikoulunsa saaressa. Nyt he kulkevat ympäri maata nuorten tapahtumissa.

- Ihmettelen, miten pojat ovat innokkaasti toiminnassa mukana ja ovat löytäneet ystäviä. Elias on ollut jo isosena saaressa ja Tuomaskin haluaisi isoseksi.

Kvistit ovat viime aikoina suunnitelleet kotiveisujen pitämistä kodissaan. Peter on kehitellyt ajatusta yhdistää nuorten tuparit ja aikuisten veisuut.

- Nuorten järjestämiin tupareihin voi olla vaikea osallistua, ellei asu ydinalueilla. Aiomme tarjota nuorille mahdollisuuden tupareiden järjestämiseen ja yhden yön majoitukseen. Heillä olisi oma ohjelmansa, mutta he osallistuisivat aikuisten veisuihin.

Peter kertoo isoskesinään oppineensa siihen, että kaikilla on seuroiss oikeus puhua. Hän ei ymmärrä, miksi seurapuhujat pyydetään ennen seuroja ja puheetkin valmistellaan etukäteen.

- Me käytämmekin nyt sanaa ”kotiveisuut”, koska veisaaminen on kaikille tärkeää. Kotiveisuut voivat muuttua kotiseuroiksi, jos joku haluaa sanoa jotain. Minua harmittaa, kun kotiseuroja ja -veisuja ei pidetä esillä. Tämän perinteen tulisi pysyä elävänä.

Entä jos tämän ajan ihmisen on helpompi mennä julkisiin tiloihin, kuin vieraan ihmisen kotiin?

- Kotiseuroihin on vaikeampi mennä, mutta niin tehden on helpompi pysyä seuratoiminnassa mukana, Peter väittää.

Johanna Sointula

 

”Entisten nuorten” tapaaminen 20.-22.9.2013 Aholansaaressa

Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyön 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Aholansaaren Körttifoorumiin kutsutaan mukaan H-Y:n nuorisotyössä mukana olleita, ”entisiä nuoria”.

Lisätietoja: Samuli Korkalainen 050 358 0382 / **@** ja Raisa Jarkkola 040 719 7728 / **@**.

 

Hengellinen Kuukauslehti 4/2013

 

Tapahtuu
To 3.8.
Klo 13.00
Tunturiseurat Muotka-tuntureiden alueella Tuanganuaivin huipulla. Lisätietoja.
Su 20.8.
Klo 10.00
Herättäjän päivä Laukkalan kirkossa seppä Högman -perinnön merkeissä. Lisätietoja.
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi