Minä voin, sinä voit, ME VOIMME
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Minä voin, sinä voit, ME VOIMME

Tuuli Seppälä

Kambodzalaisessa kylässä.

Kuva Tuuli Seppälä

Tuuli Seppälä tutustui Yhteisvastuu-keräyksen kohteisiin Kambodzassa.

Tuuli Seppälä,31, asuu Juhana Herttuan-kadulla, missä porilainen talviviima vinkuu viheliäisenä. Uhitteleva pakkassää unohtuu viihtyisässä pikkukodissa, kun hän kertoo Kambodzan matkastaan ja näyttää läppäriltä ottamiaan kuvia.

Viime syksynä toteutetulla Kirkon Ulkomaanavun matkalla tutustuttiin tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen kohteisiin Kambodzassa. Keräyksellä tuetaan köyhien maaseutualueiden kehityshankkeita, joissa kyläyhteisöjä koulutetaan parantamaan elinolosuhteitaan.

- Kambodzassa ei ole eläkejärjestelmää, eikä vanhusten tukipalveluja. Vanhukset huolehtivat usein työn perässä muuttaneiden lastensa lapsista. Monet vanhukset joutuvat työskentelemään elämänsä loppuun asti, Tuuli kertoo.

Matkan ajankohta osui osittain maan suruviikolle. Kuninkaan kuolemaa kunnioitettiin suruliputuksin, jopa taksien antenneissa liehuivat suruliput. Ihmisillä oli surunauhoja ja sururuusukkeita.

- Tv:stäkin tuli viikon ajan vain uutisia ja kuningasohjelmia. Sitten alkoivat hömppä ja karaoket, Tuuli muistelee.

Hän osti oman sururuusukkeensa, jonka keskellä on kuninkaan kuva, pieneltä tytöltä joka teki myyntityötään kadulla myöhään illalla. Tyttö oli kertonut hyvällä englanninkielellä käyvänsä koulua, mutta olevansa iltaisin töissä, koska iso perhe tarvitsee rahaa.

Vanhusten asema on heikko

Mutaisia teitä pitkin matkalaiset pääsivät tutustumaan maaseudun syrjäkylien elämään.

- Tapasimme kyläyhteisönsä edistämät sairaan tyttären ja hänen HIV positiivisen vanhan äitinsä, joka oli vammautunut humalaisen mopoilijan aiheuttamassa onnettomuudessa. Heitä kävi katsomassa ja auttamassa vapaaehtoistyöntekijä, Tuuli kertoo.

Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan paikallisen järjestön hanketta. Sen työntekijät käyvät kylässä tapaamassa ihmisiä, myös vanhuksia ja keskustelevat heidän kanssaan. He kouluttavat kylien vastuuhenkilöitä suunnittelemaan ja toteuttamaan ihmisten elämää helpottavia rakennushankkeita. Kylissä järjestetään myös ihmisoikeuskoulutusta ja opetetaan varautumaan katastrofeihin kuten ilmastonmuutoksen myötä pahentuneeseen kuivuuteen tai hallitsemattomiin tulviin.

- Kirkon Ulkomaanapu tekee yhteistyötä paikallisten järjestöjen kanssa, koska järjestöillä on alueensa hyvä tuntemus ja he tietävät, mihin apu kannattaa kohdentaa. Heidän ohjelmaansa kuuluvat myös vanhusten eläke- ja terveysasiat, Tuuli kertoo.

- Lastenlapsiaan hoitavat vanhukset toivoivat lapsille hyvää koulutusta ja tulevaisuutta. Avustusjärjestö on myös auttanut vanhuksia hankkimaan lapsille koulupukuja.

Toivoa paremmasta

Kambodzan maaseudulla näkyy edelleen sisällissodan jättämiä jälkiä. Miinoja raivataan ja kylissä eri puolilla taistelleet opettelevat elämään rinnakkain.

Tuuli näki myös muutoksen mahdollisuuden, miten apu menee perille ja auttaa esimerkiksi Toisenlaisen Lahjan muodossa.

- Joillakin tytöillä oli polkupyörät, joilla he tekivät pitkät koulumatkansa turvallisemmin.

- Viehättävässä talossa asuvan perheen vanhemmat olivat olleet 20 vuotta pakolaisleirillä. He olivat muokanneet miinojen keskelle puutarhan, missä hedelmäpuut olivat hyvässä kasvussa. Perheen äiti oli ylpeä tyttärestään, joka oli hankkinut ompelukoneen myötä itselleen ammatin, Tuuli jatkaa.

Kylissä oli riisi-, lehmä-, ja sikapankkeja. Periaatteena oli, että pankki lainasi esim. riisiä viljelijälle, jonka tuli maksaa lainansa takaisin toisesta sadostaan.

- Kyläpankit kouluttavat ihmisiä hoitamaan elantoaan niin, että perheen tulot kasvaisivat. He kritisoivatkin mikrolainoja, joista sai kyllä rahaa mutta ei koulutusta.

Tuuli kertoo kuulleensa myönteistä palautetta myös Naisten Pankin toiminnasta.

- Eräs nainen oli hankkinut saamallaan lainalla kangaspuut ja alkanut valmistaa huiveja. Nyt hänen yrityksessään on kolmet kangaspuut ja hän kouluttaa uusia kutojia. Nainen on myös hyvä esimerkki kylänsä nuorille.

Iloinen yllätys oli myös uusi koulu syrjäisessä Chrey Kremin kylässä, joka sijaitsee 250 kilometriä luoteeseen Phnom Penhistä.

- Koulu oli rakennettu vuonna 2011 toteutetulla koko Suomen laajuisella rippikoulukeräyksellä ja yksityislahjoittajan varoin. Oli hienoa nähdä, miten kaikki toimii, vaikka liitutauluja ei oltu vielä saatukaan. Lapset olivat iloisia ja ulkona asennettiin keinuja paikoilleen.

Olosuhteita voidaan muuttaa

Turismi on löytänyt Kambodzan ja sen suurimmat kaupungit. Talouskasvu on ollut nopeaa pääkaupunkiseudulla, mutta maaseudulla kehitys on hidasta. Tuloerot ovat lähteneet voimakkaaseen kasvuun.

Ilmastonmuutos aiheuttaa vakavia ongelmia riisinviljelylle, joka on perinteisesti ollut maatalousväestön pääelinkeino. Myöhästyneiden sateiden vuoksi riisi kuolee ennen sadonkorjuuta. Pohjaveden käyttö riisinkasteluun voi aiheuttaa vakavia ongelmia tulevina vuosina.

Ostoksia tehdessään Tuuli huomasi, miten ympäristöasioihin oli kiinnitetty huomiota naisten omistamissa pikkuputiikeissa.

- Kierrätysmateriaaleista oli tehty esimerkiksi laukkuja. Tämä olkalaukku on valmistettu betonisäkistä!, hän esittelee persoonallista laukkuaan.

Putiikeissa muovipussit oli korvattu sanomalehdestä tehdyillä pusseilla tai ohuesta kankaasta käsin ommelluilla pussukoilla.

Tuuli osti Kambodzasta kankaan juhlapukuunsa taiteiden maisterin promootioon. Nyt hän suunnittelee lavastus- ja opetustöittensä ohessa ryhtyvänsä tekemään väitöskirjaa.

- Kambodzan matka teki minuun syvän vaikutuksen. Oli hyvä nähdä, että ihmiset suhtautuivat siellä toiveikkaasti tulevaisuuteen ja miten vanhemmat ihmiset toivoivat nuorille hyvää elämää.

- Tärkeää oli myös nähdä, että toiminnalla voidaan muuttaa olosuhteita paremmaksi ja että apu menee oikeasti perille.

Johanna Sointula

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Lentopalloa ja hyttysiä

Tuuli Seppälä kävi rippikoulun Aholansaaressa 1996, koska ei halunnut osallistua kotiseudullaan Luvialla isänsä Tapio Seppälän vetämälle leirille. Saari oli tullut tutuksi isosisko Pilvin tarinoista ja muutenkin oli tullut kuljettua herättäjäjuhlilla perheen kanssa pienestä pitäen.

Maunumaan Antin vetämältä leiriltä on säilynyt hyviä muistoja. Kokemus voimakkaasta yhteenkuuluvuuden tunteesta on ainutlaatuinen.

- Innostuin jopa lentopallosta, jota pelattiin aina väliajoilla!, Tuuli naureskelee.

Hän pitää edelleen yhteyttä joihinkin ihmisiin ja tapaa ystäviään myös herättäjäjuhlilla.

Vuonna 1998 Tuuli oli isosena vaellusleirillä. Leirin vetäjänä oli Vilho Vähäsarja, jonka pihassa leiriläiset nukkuivat ja hänen vaimonsa Marja valmisti ruokaa. Oppitunteja pidettiin läheisellä koululla.

Sitten lähdettiin vaellukselle ja leirihäätkin vietettiin tunturilla suomen- ja saamenkielisinä! Kesä oli erityisen paha hyttysvuosi, joten isosilla ei ollut kurinpito-ongelmia, koska kaikki halusivat pysyä teltoissaan.

- Kännykät olivat silloin melko uusi asia. Olikin hauska kuunnella, kun pikkuiset tekstasivat toisilleen, ja piip piip- ääneet kiisivät teltasta toiseen, Tuuli muistelee.

Konfirmaatio pidettiin Muonion kirkossa pitkän vaelluksen jälkeen.

- Rippilapset olivat ihan syötyjä ja kantapäät laastareissa! Sääli, että yhteys riparilaisiin on katkennut, olisi kiva tietää heistä, Tuuli sanoo.

JS

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

”Entisten nuorten” tapaaminen 20.-22.9.2013 Aholansaaressa

Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyön 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Aholansaaren Körttifoorumiin kutsutaan mukaan H-Y:n nuorisotyössä mukana olleita, ”entisiä nuoria”.

Lisätietoja: Samuli Korkalainen 050 358 0382 / **@** ja Raisa Jarkkola 040 719 7728 / **@**.

 

Hengellinen Kuukauslehti 3/2013

 

Tapahtuu
La 8.4.
Samoilla oljilla - seuratoiminnan ideointi- ja virkistyspäivä Raudaskylässä. Lisätietoja.
Ma 17.4.
Klo 11.30
Kohti herättäjäjuhlia: reformaatio ja Siionin virret. Kolme puheenvuoroa herännäisyydestä Nilsiän seurakuntakodilla. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi