Kolumni 3/2013
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kolumni 3/2013

Opetusneuvos Kalevi Virtanen

Kuva: Erja Saarinen

 

RAKASTAA KIRKKOA

 

Se joka rakastaa omaa ihannettaan kirkosta enemmän kuin sitä kirkkoa, jossa elää, saattaa päätyä tuhoamaan molemmat, totesi Dietrich Bonhoeffer aikanaan.

Vaatii henkistä kypsyyttä ja nöyryyttä katsoa kirkon todellisuutta suoraan silmiin. Helpompaa kuin todellisuuden näkeminen on oman haavekuvan rakentaminen, sen suojaan kätkeytyminen ja siellä sisällä rohkeuden harjoittaminen varjonyrkkeilynä kuviteltuja uhkia vastaan.

 

Mitä tiukemmin kristillisessä elämässä luomme rajoja, sitä enemmän ajaudumme sivuraiteille. Jeesuksen ääni ei tänään sano: Sulje, kovenna, vaan avaa ja pehmennä. Kristittynä elämisen ei tule rakentua sen varaan, mikä erottaa ja tekee omanlaiseksi, vaan sen varaan, mikä yhdistää ja eheyttää.

 

Toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen kirkko ja sen työntekijät asettuivat monin käytännöllisin tavoin Suomessa ihmisten puolelle. Syntyi näkemys kansankirkosta. Samoin 1990-luvun laman aikana perustettiin ruokapankkeja ja annettiin monenlaista apua. Vuosikymmenten aikana suomalaiset ovat huomanneet, että kirkko on meidän puolella, kirkon asia on meidän asia ja että kirkko tekee jotakin todellista hyväksemme.

 

Suomalainen mies on aina katsellut kirkon touhuja etäämmältä, kun taas äidit ovat olleet uskon ja kirkon puolella. He ovat uskoneet, että usko Jumalaan on hyvä asia.

 

Nyt pienten lasten äitien usko on murtumassa. Kohtaamme yhä enemmän lasten vanhempia, jotka jättävät lapsensa kastamatta. Päätöstään he perustelevat kahdella seikalla. Ensinnä sillä, että he eivät ole ollenkaan varmoja siitä, että uskonelämä tuo mukanaan hyvää elämää. Toiseksi he näyttävät ajattelevan, että lapsen vapaus ja hyvinvointi kasvavat, kun hänelle jää oikeus päättää omasta uskostaan.

 

Oman kirkkomme hapertuminen herättää kysymään, miten kristinusko saattoi levitä 2000 vuotta sitten – jalkapatikassa ja purjelaivoilla - niinkin lyhyessä ajassa Välimeren ympäristöön ja pian myös laajemmalle.

 

Kristinuskon tuomalla kulttuurisella muutoksella on paljon tekemistä tämän kanssa.

 

Kristinuskon syntymisen aikaan ajateltiin esimerkiksi, että ”normaali raskaus” tuottaa pojan, muutoin syntyy tyttö. Entä miten lapsia kohdeltiin: erityisesti tyttövauvoja, mutta myös poikia jätettiin paljon heitteille ja se oli täysin hyväksyttävää. Miehiä olikin väestöstä paljon enemmän kuin naisia.

 

Kristinusko kertoi Jeesuksesta, joka otti lapsen syliinsä ja sanoi, että lapseen kätkeytyy siunaus. Kristityt eivät hyväksyneet lasten heitteillejättöä. Kristityt näyttivät myös olevan aviouskollisia. He olivat uskollisia omille ihanteilleen ja opetukselleen.

 

Ei ole ihme, jos naiset päättelivät: jos haluan itselleni ja lapsilleni hyvän elämän, liityn kristittyihin.

 

Kalevi Virtanen

Opetusneuvos

 

 

 

 

 

 

Tapahtuu
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Pe 2.2.–4.2.
Seuraliikepäivät Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 18.2.
Klo 10.00
Siionin virsien juhlasunnuntai Kokkolassa. Lisätietoja (kelaa sivun alalaitaan)
Pe 2.3.–4.3.2018
Lähde Herättäjä-Yhdistyksen matkalle Tallinnaan ja Taluun. Lisätietoja.
La 10.3.–11.3.2018
Talviveisuut Ylihärmässä. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi