Kolumni 2/2013
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kolumni 2/2013

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

Kuva: Aleksi Kaartinen

 

Arkun kahvalla

 

Uuden vuoden alkaessa valmistauduin kantamaan isoisän arkkua. Paappa lähti tästä ajasta kolme päivää joulun jälkeen.

Paappa lähti, minulle jäivät jäljelle muistot. Hän oli suuri mies, jonka traktorin sivupenkillä istuin kyntöpellolla, multa tuoksui. Viljakuormaa asemalle ajettaessa vihellettiin Metsäkukkia.

Vanhuus tuli hitaasti ja kesti pitkät vuodet. Paappa ja mumma tuntuivat olevan ikuisesti. Ehdin aikuiseksi ja itsekin isäksi siinä ajassa, elämän mutkissa.

 

Elämä, elämä – minulle herännäisyys on antanut jalansijaa nimenomaan elämiseen. Rippikoulusta saakka kysymys on pitkälti ollut siitä, mikä paikkani on luodussa maailmassa.

Ajatus siitä, että ihmisen tila on hauras ja epävarma, on rohkaissut minua ajattelemaan, että jokainen meistä todella on samanarvoinen. Kukaan ei ole kummempi. Se on niin väkevä totuus, että yhdenvertaisuuden puolesta kannattaa taistella.

Yhdet heikot voivat rakastaa toisia heikkoja, siinä lähtökohta ihmisten yhteydelle yli kaikenlaisten rajojen. Tätä heikkoutta pitää puolustaa siellä missä sitä ulkoisin vaatimuksin ja tuomioita jakelemalla uhataan.

Juuri se, että olen hauras ja epävarma, vapauttaa minut elämään omana itsenäni maailmassa, toisia kohdaten.

Hengelliset kysymykseni ja näkökulmani ovat juurtuneina maailmaan. Suot hellintä hoitoasi ja joka päivä armahdat, menee iltavirteni säe.

 

Kun tartun paapan arkun mäntypuiseen kahvaan, kantajana viimeisellä matkalla, miten herännäisyys kannattelee silloin?

Lapsesta saakka kuulemissani seurapuheissa ja Siionin virsissä kuvattiin elämistä odotuksessa. Ei ole sisäistä parannusta eikä pelastusvarmuuttakaan, ei ennalta jaettuja taivaspaikkoja. On vain Jumala ja tässä ihminen, ja toivo armosta siinä välissä.

Armon alla lapsi kasvaa elämään, aikuinen elää elämäänsä. Sen enempää kuin iäisyys, elämäkään ei ole ihmisen kädessä. Lääkkeet kehittyvät, lääkärit kehittyvät, sairaudet paranevat, mutta lopulta elämän todellisuudesta tulee kuoleman todellisuutta.

Ei se ole vaikuttanut lohduttomalta ajatukselta: liukuminen armon varasta armon varaan. Niin ajattelen isovanhempanikin liukuneen.

 

Ehkä nykyihmisen näköala kaikkiaan on siirtynyt näkyvään elämään, ja sen mukana hengellisyydenkin kysymyksenasettelut. Täällä on niin paljon tehtävää. Iäisyys tuntuu tässä olemisessa vain murtumina.

Täällä tuntuvat ihmisenä olemisen tunteet.

Hengellisenä ajatuksena läheisen laskeminen armon varaan tuntuu lohdulliselta. Ihmiselle sen sijaan jää ikävä. Täällä maailmassa ovat vilja, käännetty sänkipelto ja syksyn multa.

 

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

Tapahtuu
La 29.4.
Klo 17.00
Mieskuoro Veisuuveljien 10-vuotisjuhlakonsertti, Kulosaaren kirkko, Helsinki. Lisätietoja.
Pe 5.5.–7.5.
Uudistettujen Siionin virsien läpiveisuut Wanhassa Karhunmäessä Lapualla. Lisätietoja.
Pe 26.5.–28.5.
Aikuisten kertausripari Aholansaaressa. Lisätietoja.
Pe 26.5.–28.5.
Aholansaaren ystäväpäivät. Lisätietoja.
Pe 7.7.–9.7.
Herättäjäjuhlat Nilsiässä. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi