3. Malmberg ja Lapua, hengellinen ja poliittinen johtajuus
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

3. Malmberg ja Lapua, hengellinen ja poliittinen johtajuus

Nils Gustav Malmberg ei siis lainannut auktoriteettiaan Paavo Ruotsalaiselta niin kuin tekivät eräät Savon kulman paikallisjohtajat. Hän hankki sen harteilleen itse. Auttoiko kenties Lapua häntä tässä, hän kun oli laajan ja suhteellisen varakkaan Lapuan emäseurakunnan apulaispappi ja kierteli pitämässä vuorollaan saarnoja sen lukuisissa kappeleissa? Lapualla itse asiassa todistettavasti oli tällaista nostetta ainakin myöhemmin, sillä toinen lapualainen kansanjohtaja, maanviljelijä Vihtori Kosola, sai kiittää nimenomaan Lapuaa siitä, että hän nousi pitäjältä nimensä saaneen Lapuanliikkeen johtajaksi ja sivuutti Lapuan entisestä kappelista, Ylihärmästä, kotoisin olleen kilpailijansa, kirjailija ja päätoimittaja Artturi Leinosen. Tulevan kommunismin vastaisen kansanliikkeen kotipaikka määriteltiin ensi kerran jo maaliskuun loppupäivinä 1918, jolloin Lapualla vietettiin Matti ja Ilmari Laurilan, isän ja pojan, sankarihautajaisia. Laurilat olivat johtaneet kotipitäjänsä kahta komppaniaa 16. maaliskuuta 1918 Länkipohjan taistelussa, jossa kyseiset komppaniat valkoisten keihäänkärkenä mursivat suurin tappioin punaisten puolustuksen ja avasivat tien Tampereelle. Samalla he kohottivat Lapuan nimen kunniapaikalle valkoisen Suomen tietoisuudessa. Kirjailija Ilmari Kianto sepitti hautajaisiin 19.3.1918 päivätyn juhlarunon, joka alkoi näillä säkeillä:

”Se on Lapua, joka latua näyttää
Se on Lapua, joka johdattaa.
Se on Lapua, joka kalpaa käyttää
Ja Suomen joukkoja kannustaa.”

Tämän jälkeen oli selvää, että kommunisminvastaisen kansanliikkeen luonnollinen kotipaikka oli Lapua ja ettei lapuanliikettä voinut johtaa kukaan muu kuin lapualainen talonpoika.

Näin oli laita myöhemmin. Nils Gustav Malmbergin aikoihin Lapualla ei ollut tällaista nostetta, ei positiivista kaikua ylipäätään - päinvastoin, suurpitäjä oli pahamaineisen puukkojunkkaririehunnan keskus. Se oli tunnettu kautta maan tiheään tehdyistä henkirikoksistaan, ei niinkään muista aikaansaannoksistaan. Aluetausta ei siis vähimmässäkään määrin kammennut Malmbergia ylöspäin. Mikä sen teki?

Hän teki sen itse, omalla persoonallisuudellaan, henkisillä lahjoillaan. Politiikassa saattoi kohota johtopaikoille senkin lajin henkilö, jolta puuttui kykyä julkiseen esiintymiseen. Poliittinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on luonteeltaan enemmän kirjallista ja rakenteeltaan organisoitua kuin hengellinen johtaminen. Poliittinen johtaja voi saada äänensä kuuluviin ja niittää mainetta kirjoituksillaan niin kuin teki esimerkiksi J.V. Snellman. Hengelliselle johtajalle pelkkä kirjallinen viestintä ei riitä eikä hänen ulottuvillaan ollut vallankaan tuohon aikaan hallinnollisia eikä juuri lehdistönkään tarjoamia kanavia, joita pitkin lähettää viestejä suurille ihmismäärille. Usko tulee kuulemisesta, ilmoittaa vanha havainto; sanoma siis välittyy puhujalta kuulijalle. Hengellisen karismaatikon on osattava puhua, pitää saarnoja ja pitää sellaisia saarnoja, jotka kumpuavat sydämestä ja jotka syvästi koskettavat ihmistä. Uskonnollisen kentän päämiehen on kyettävä suullisen esiintymisen kautta sekä herättämään ihmisiä että lohduttamaan heitä. Malmberg sen osasi, hän täytti ehdot tavalla, joita lienee vaikea ylittää. Aikalaistensa yhtäpitävän todistuksen mukaan hänen veroistaan hengellistä puhujaa ei ollut koskaan ollut eikä ehkä koskaan tulisikaan. Juuri tässä suhteessa hänen maineensa kasvoi sellaisiin, tavalliset rajat ylittäviin psyykkisiin ulottuvuuksiin, että pelkkä hänen näkemisensä tai hänen askeliensa erottuminen korviin laukaisivat voimakkaita reaktioita ihmisissä. Kirkkokansan tarvitsi vain havaita hänet nousemassa saarnastuoliin, kun jo täysistä penkkiriveistä alkoi kantautua nyyhkytystä. Malmberg joutui monesti kesken saarnansa tylysti hillitsemään liikutuksesta äänekkäästi tyrskähtelevää kuulijakuntaa. Hänen ilmaisunsa on kuvattu sisältäneen vahvaa persoonallista, elämyksellistä voimaa, niin jykevää ja osuvaa, että se tempasi kuulijat heti alkusanoista lähtien mukaansa, sai heidät eläytymään puheen johdatteluihin ja pysymään mukana loppuun saakka. N.G. Malmbergin kyvykkyyttä kuvaa osuvasti se vanha kuuluisa anekdootti, jossa hänen poikansa, mielestään juuri loistavan seurapuheen pitänyt Vilhelmi Malmivaara kysyi isänsä aikalaiselta Juho Malkamäeltä: ”No, oliko pojassa sama henki kuin isässä?” ”Kyllä oli”, vastasi Malkamäki, ”mutta vähääsemmäs määräs.”

Tapahtuu
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Pe 27.10.–29.10.
Aikuisten kertausrippikoulu Aholansaaressa. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Pe 8.12.–9.12.
Miesten adventtitapaaminen Kainuun opistolla. Lisätietoja.
La 14.4.–20.4.2018
Kevätretki Ylläkselle. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi