3. Sitoutumisen monet muodot
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

3. Sitoutumisen monet muodot

Alussa esittelemäni nuoret olivat tiiviisti kiinnittyneitä herätysliikkeiden toimintaan. Aina näin ei kuitenkaan ole. Sen sijaan liikkeisiin sitoutuminen voi olla huomattavasti kevyempääkin, toisinaan vain viitteellistä. Uskontososiologi Grace Davie onkin kuvannut nykyistä uskonnollisuutta sanoilla ”believing without belonging” eli uskominen ilman kuulumista. Tällaisessa ajattelussa uskonto on yksityinen asia eikä merkitse julkista osallistumista.

Suomalaisten sitoutumista herätysliikkeisiin on tutkittu asteikolla, jonka toisessa päässä on kiinteä liikkeeseen kuuluminen. Löyhempää osallistumista osoittaa vaihtoehto, jossa henkilö ei kuulu liikkeeseen, mutta hänen ajattelussaan on vaikutteita liikkeestä. Kaikista etäisin suhde herätysliikkeeseen on silloin, jos henkilö ei kuulu liikkeeseen eikä edes tunne liikettä. Voitto Huotari on kuvannut omassa tutkimukseessaan sitoutumisen eri asteita käsitteillä ydinjoukko ja äärijoukko. Ydinjoukkoon kuuluvat ne, joille herätysliike on selkeä uskonnollinen viiteryhmä. Äärijoukkoon kuuluvilla liikkeeseen samastuminen taas on väljää tai satunnaista. He voivat osallistua toimintaan ajoittain tai pitää herätysliikettä taustaryhmänään, vaikkeivät osallistuisikaan toimintaan.

Kannatustilastoja tarkastelemalla voidaan huomata, että sitoutuminen herätysliikkeisiin on erilaista eri liikkeiden kohdalla. Vanhoillislestadiolaisuutta voidaan hyvällä syyllä luonnehtia perinteiseksi, kiinteän sitoutumisen ryhmäksi. Tämä tarkoittaa sitä, että liikkeellä on suhteessa vähän sellaisia henkilöitä, jotka eivät koe kuuluvansa liikkeeseen, mutta joiden ajattelussa siitä on vaikutteita. Lukumäärältään liikkeessä on kaikista eniten sitoutuneita jäseniä Suomessa. Se on myös yksi tunnetuimmista liikkeistä – vain neljännes suomalaisista sanoo, ettei kuulu liikkeeseen eikä tunne sitä.

Osittain liikkeen kiinteyttä voi selittää sen ideologia. Opetuksessaan vanhoillislestadiolainen liike korostaa oman yhteisönsä roolia ainoana pelastavana yhteisönä, Jumalan valtakuntana. Tällaisen ajattelun mukaan liikkeen kannattajat tuskin osallistuvat samanaikaisesti muiden herätysliikkeiden toimintaan tai kulkevat liikkeen liepeillä. He ovat joko sisällä tai ulkona, muttei välillä.

Myös maantieteellinen levinneisyys selittää osaltaan liikkeeseen sitoutumisen luonnetta. Jos liike on levittäytynyt laajalle alueelle, myös jäsenyys voi olla väljempää. Kun taas liike on levinnyt spesifisti tietylle alueelle, kannattajien joukossa on paljon kiinteästi sitoutuneita. Tällaisessa tilanteessa jokin liike voi muodostaa alueella asuville selkeän uskonnollisen viiteryhmän. Jos liikkeellä on jollain alueella kansanliikkeen asema, samalla liikkeeseen kuulumiselle tarjotaan selkeät puitteet.

Seuraavaksi suurin kiinteästi kuuluvien jäsenten osuus verrattuna vain vaikutteita saaneisiin on muulla lestadiolaisuudella ja karismaattisella liikkeellä. Jos tarkastellaan vanhoja herätysliikkeitä, kaikista pienin kiinteästi sitoutuneiden osuus on herännäisyydessä. Liikkeestä vaikutteita saaneiden määrä on seitsenkertainen verrattuna siihen kiinteästi kuuluviin. Jos käytetään Huotarin termejä, herännäisyyttä voitaisiin kuvata liikkeeksi, jolla on pieni ydinjoukko, mutta suuri äärijoukko. Vanhoillislestadiolaisuudessa taas ydinjoukko on tiivis, mutta äärijoukkoon kuuluvia on suhteellisen vähän.

Myös herännäisyyden kohdalla tulosta voidaan jossain määrin selittää ideologialla. Herännäisyydessä korostetaan paljon sitä, että liike on avoin kaikille. Mitään erityisiä jäsenkriteerejä ei aseteta. Tästä kertovat esimerkiksi luonnehdinnat herännäisyydestä virsiä veisaavana heimona tai seuraliikkeenä. Jos pohditaan herännäisyyden sisäistä kehitystä historian aikana, tämä kohta on varmaankin yksi muuttuneista asioista. Herätysliikkeen alkuaikoina rajalinjat liikkeeseen kuuluvien ja kuulumattomien välillä olivat selkeät ja ryhmän jäsenet korostivat liikkeeseen kuulumistaan esimerkiksi pukeutumisella.

Jos tarkastellaan seurakunnan työntekijöitä, herännäisyyden rooli korostuu. Seurakuntatyöntekijät ovat saaneet vaikutteita kaikista eniten herännäisyydestä: jopa 43 prosenttia joko kuuluu herännäisyyteen tai katsoo, että hänen ajattelussaan on vaikutteita herännäisyydestä. Kiinteästi kuuluvia on myös työntekijöiden ryhmässä suhteellisen vähän: vain kuusi prosenttia. Kokonaisuudessaan kuitenkin herännäisyyden saamat kannatusmäärät ovat työntekijöiden keskuudessa paljon suuremmat kuin tavallisten suomalaisten keskuudessa. Voidaankin pohtia, mistä tämä johtuu. Onko herännäisyys vain pappien liike? Miksi tavallisten suomalaisten ja työntekijöiden kokemukset herätysliikkeistä ovat näin erilaiset?

Kiinnostavalla tavalla lähellä herännäisyyden ryhmänmuodostusta tyypiltään ovat viidennen herätysliikkeen eri järjestöt. Näissä henkilöitä, jotka ovat saaneet ajatteluunsa vaikutteita jostain herätysliikkeestä, on suhteessa vielä enemmän kuin herännäisyydessä. Kansanlähetyksessä, Suomen Raamattuopistossa ja Kansan Raamattuseurassa liikkeeseen kiinteästi kuuluvia on suhteessa vähän.

Tapahtuu
Pe 7.7.–9.7.
Herättäjäjuhlat Nilsiässä. Lisätietoja.
Ti 22.8.–24.8.
Aholansaaren teologikokous. Lisätietoja.
La 2.9.–9.9.
Ruskaretki Ylläkselle Kuopiosta ja Seinäjoelta. Lisätietoja.
La 23.9.–28.9.
Hengellisen Kuukauslehden lukijamatka Budapestiin ja Wieniin. Lisätietoja.
Pe 20.10.–21.10.
Seurapuhujakoulutusta Kainuun opistolla. Lisätietoja.
Su 29.10.–2.11.
Herännäishenkinen kylpylämatka Viron Haapsaluun. Lisätietoja.
Aluetoiminta
(Valitse alue kartalta)
Aluekartta
Hengellinen Kuukaslehti
Pohjois-Suomi Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Lounais-Suomi Uusimaa Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi