Siionin virret 291-300

1. Jeesus, esimerkilläsi
kutsut minut, ystäväsi
joka aamu uudelleen
rukoukseen hiljaiseen.

2. Tahdon hetken vaiti olla
vuorimaalla autiolla
niin kuin sinä, Herrani.
Lahjoitathan leposi.

3. Päivän tehtäviini lähden.
Jeesus, rakkautesi tähden
uuden voiman varassa
palvella suo toisia.

1. Taivas jo tummenee metsien yllä,
maan värit yön käsi pois pyyhkäisee.
Työn syke sammuu. En riennä, en tee.

2. Sammuuko myös häly mieleni viimein,
murheita muistava levottomuus?
Saapuuko tyyneys, rauhallisuus?

3. Eilisen syytteet ja huomisen varjot,
ihmisen voimille mahdottomat,
vielä vain mieleeni tunkeutuvat.

4. Herrani, käsiisi kuormani lasken,
eilisen murheet ja myös huomisen.
Lahjoita yön lepo armollinen!

5. Armosi siunatkoon, varjelkoon yöni,
siunatkoon rakkaani, ystäväni!
Yhdessä veisaamme kiitostasi!

1. Sinun luoksesi, Jeesus, nyt tulla suo,
yön varjot kun päivän jo voittaa.
Taas yön lepo rauhaisa meille tuo,
vain luonasi valkeus koittaa.
Suo loppu kerran kuolossa autuas.

2. Olen käskysi rikkonut, tiedän sen,
ja murhetta sinulle tuotan.
Nyt tuomion, Herrani, ansaitsen,
vaan toivossa ristiisi luotan.
Suo loppu kerran kuolossa autuas.

3. Anna päiväni kulkea kanssasi
ja yön yli rauhassa maata.
Suo, että ei henkeni nukkuisi,
ettei saisi kilvoitus laata.
Suo loppu kerran kuolossa autuas.

1. Oi katso, Herra, puoleemme
ja huomaa pelko, hätä!
Huudamme suurta tuskaamme,
huokaamme: ethän jätä.
Myös meitä viet nyt vuorelle
kuin Abrahamin matkalle
veit Morialle kerran.

2. Hän lähti matkaan murheessa
luopumaan kalleimmasta,
uhraamaan omaa poikaansa
ja lupausten lasta.
Noin, Herra, miksi määräsit,
kun aivan muuta lupasit
ja kun hän sinuun luotti?

3. Oi, miksi painoit murheeseen
tuon miehen aivan syyttä?
Ja vaaditko nyt kokeeseen
uskomme kestävyyttä?
Pois ottaisitko kalleimman?
Kuulethan meidän huokaavan
sinulta vastausta?

4. Oi, auta meitä uskomaan
rakkauteesi yhä
ja kasvojasi kaipaamaan,
salattu Herra, pyhä!
Kun itse kärsit tuskamme,
kun tunnet hauraan uskomme,
kiiruhda avuksemme!

5. Abraham näki ihmeitä,
kun uskoi loppuun asti.
Niin auta hädän keskellä
ja hoida rakkaimmasti.
Kun joutuu lähdön hetkemme
ja maailman me jätämme,
käy, Jeesus, turvaksemme.

1. Arkihuolten alla,
tiellä vaikealla
taaskin taivallan.
Taitoni on pieni,
hukkaan viitat tieni,
syrjään horjahdan.
Auta, Jeesus, löytämään
askelille lujaa pohjaa.
Kulkuani ohjaa.

2. Kotona ja työssä,
päivässä ja yössä
auta muistamaan:
tarpeen on vain yksi.
Syrjään siirretyksi
huolet silloin saan.
Matkalamppuun hiipuvaan
usko, toivo valon luokoon,
rakkaus voiman tuokoon.

3. Vaikka yö nyt koittaa,
uupumus jo voittaa,
vielä pyytelen:
Tule yönkin teille,
syli uupuneille
avaa siunaten.
Pelkään päivää tulevaa –
tule, Kristus, huomiseenkin,
kaikkeen, mitä teenkin.

4. Jos saan sisukkuutta
suunnitella uutta,
anna viisaus
jättää kuoret kuolleet,
löytää silmut tuoreet,
nähdä sarastus.
Sanan luja kallio
luokoon vahvan perustuksen,
armo uskalluksen.

1. Katso meihin Jumalamme,
kodeissamme
anna toivo huomiseen.
Uupumuksen painaessa, murtaessa
astu tyhjään huoneeseen.

2. Lupasithan siunausta,
lohdutusta
suoda meille päivittäin.
Älä salli erehdyksen,
pettymyksen
peittää toivoamme näin!

3. Yhdessä me rukoilemme
itsellemme
mieltä armoon suostuvaa.
Rakkauden jos menetämme,
elämämme
vailla pohjaa vajoaa.

4. Luoduillesi eksyneille,
väsyneille
anna päivän voima vain.
Yhteyden Henki anna,
meitä kanna,
käsin rakkain, voimakkain.