Hengellinen Kuukauslehti

Hengellinen Kuukauslehti 1888

ilmestyy täten ensi kerran suomalaisen yleisön eteen ja tawallinen kohteliaisuus waatii että se esittelisi itsensä yleisölle. Tämä on kuitenkin vaikea tehdä, kun ei Hengellisellä Kuukauslehdellä ole erikoista ohjelmaa, eikä woi muuta luwata kuin että sen kanta on olewa jyrkästi kirkollinen ja sisällys kansantajuinen. Minkä werran se siinäki on onnistuwa, sen aika näyttää: suuressa määrin epäilee sen toimittaja kykyänsä eikä woi mitää takeita menestymisestänsä antaa. Mikä sitte oikeuttaa esiintymään? on syytä arwella. – Yhä likemmä lähenevät meitä suuret waarat, jotka uhkaawat turmella sen henkisen perinnön, jonka isiltämme olemme saaneet, ja ne waaniwat wäsymättömään työhön jokaista, joka soisi kansallamme koittavan valoisan tulevaisuuden. Johanneksan ilmestyskirjan 13 luwun mainitsema peto awaa jo meidänkin maassamme julkisesti suunsa ”pilkkoja puhumaan Jumalata wastaan”. Se on sitä vaarallisempi, kun se ei tule petona, waan wanhan tapansa mukaan ystäwällisenä hywäntekijänä awaamaan kansan silmät, wapauttamaan sitä ”entisyyden harhaluuloista”, ja saarnaamaan rajatonta lihallista wapautta korottamalla tuon kauniin ”suwaitsewaisuuden” lipun, jonka alla kaikki muut saawat suojan, paitsi jumalallinen totuus ja sen tunnustajat. Melkein kaikki kirkossamme ilmestywäiset eläwämmät ainekset nielee puolue-henki, ja lahkojen riemutessa woitostansa kuihtuu hengellinen elämä seurakunnissamme. Ja saammehan sanoa sen suoraan: moni kirkkomme vartijoista supistaa kaiken toimintonsa sunnuntaipäiwään, jättäen erityisen jokapäiwäisen sielunhoidon maallikkosaarnaajain waraan, siten ikäänkuin työntäen pois kaikki hengellisesti nälkäiset luotansa. Sellaisena aikana on rikos pienimmänkin leiwiskän maahan kätkeminen – rikos sitä Herraa wastaan, joka sen antanut on, ja sitä kansaa wastaan, jolle se on annettu jaettawaksi. Ja waikka Hengellisen Kuukauslehden toimittaja tuntee kuntonsa ja woimansa wähäiseksi ja suuren epäilyksen alta työhönsä ryhtyy, ei hän ole rauhaa saanut siihen ryhtymättä, kun tietää ettei asia ole hänen, waan sen Herran, jonka woima heikoissa wäkewä on. Kelwanneeko tämä syyksi Hengellisen Kuukauslehden ilmestymiseen?

Perussyyt siihen sortoon, jonka alaiseksi kirkkomme epäilyksen ja lahkolaisuuden puolelta joutunut on, owat haettawat likempää kuin tawallisesti otaksutaan. Wäärin on etsiä niitä syitä muista; oikein teemme, jos etsimme niitä jokainen omasta sydämestämme, nöyrtyen wianalaisina Herramme eteen. Silloin heräämme myöskin nykyisestä horrostilastamme ja tapahtuu kirkossamme uudistus, jonka kautta Herralle tulee mahdolliseksi poistaa sorto. Jos Hengellinen Kuukauslehti woisi kehoittaa yhteiseen taisteluun ensin itsessämme ja sitte muissa löytywää uskottomuutta wastaan, silloin olisi sen ilmestyminen täysin oikeutettua ollut.

Paljon kärsiwällisyyttä tarwitsee Hengellinen Kuukauslehti lukijoiltansa ja sen työ paljo esirukousta. Se toiwookin sitä saawansa niiltä, jotka itse owat paljo anteeksi saaneet.

Kiitollisuudella otetaan julkaistawaksi kirjoituksia, jotka soweltuvat Hengellisen Kuukauslehden tarkoitukseen, warsinkin kertomuksia hengellisistä liikkeistä maassamme. Kirjoitukset owat lähetettäwät posti-osoitteella:

Wilh. Malmberg, Kiuruwedellä