1. Johdanto

Runsas kaksikymppinen oululainen opiskelijanainen paistattaa päivää suviseuroissa Perhossa. Hän kertoo tulleensa vanhoillislestadiolaisten juhlille vanhasta tottumuksesta. Yhdetkään Suviseurat hänen elämänsä aikana eivät ole jääneet väliin. Lapsena kavereiden tapaaminen juhlilla oli tärkeää, nykyään sanankuuloon pääseminen on merkittävin syy saapua juhlille. Herätysliikkeen toimintaan osallistuminen ei rajoitu yksinomaan kesäjuhliin, vaan nuori nainen on mukana ympärivuotisessa toiminnassa, toisinaan kolmekin kertaa viikossa.

Jokunen viikko tuosta tapahtumasta eteenpäin tapaan Saarijärvellä ryhmän teini-ikäisiä nuoria. He ovat matkustaneet herättäjäjuhlille eri puolilta Suomea ja tekevät siellä talkootöitä juhlien ajan. Rippikoulu Aholansaaressa on vetänyt mukaan körttinuorten toimintaan ja heillä on ystäviä liikkeen piiristä eri puolilla Suomea. Nuoret käyvät Aholansaaressa myös muissa tapahtumissa ja sen jälkeen elämä näyttää hetken erilaiselta. Saaren hiljaisuuden jälkeen kotiin saavuttua ei tee heti mieli pyörittää levylautasella päivän hittejä. Sen sijaan musiikiksi valitaan mieluummin J. Jyrää ja Jaakko Löyttyä.

Kolmannen liikkeen edustajan kohtaan Kansan Raamattuseuran toimintakeskuksessa. Nuori mies ei lapsuudessaan saanut minkäänlaista kristillistä kasvatusta, mutta seurakunnan rippikoulu veti vähitellen mukaan kirkon toimintaan. Opiskelupaikkakunnalla uskaltautuminen opiskelijaseurakuntaan oli iso hyppy, mutta kun oven sai auki, paluuta ei ollut. Toiminnassa veti puoleensa iloisuus ja hyvä henki. Hänestä tuli pian Kansan Raamattuseuran aktiivinen jäsen.

Tässä on kolme kuvaa siitä, miten herätysliikkeet nykyään vaikuttavat. Samaan aikaan kun puhutaan kirkosta katoavista nuorista aikuisista, tehdään tutkimuksia ja suunnitellaan kehityshankkeita nuorten tavoittamiseksi, on olemassa virtaus myös toiseen suuntaan. Monet nuoret ovat vakuuttuneita herätysliikkeistä, osa lapsuudenkotinsa kautta, osa tulee liikkeiden toimintaan ilman minkäänlaista vuosikautista uskonnollista perinnettä. Nykyisen sitoutumattomuutta korostavan suuntauksen sijaan löytyy myös paljon sellaisia nuoria, jotka ovat toiminnassa mukana hyvin tiiviisti ja ovat omaksuneet herätysliikkeiden elämäntapoja ja normeja.

Tämän päivän otsikko on herätysliikkeet 2000-luvun kirkollisessa kentässä. Lähestyn teemaa kolmesta näkökulmasta. Ensin kuvaan sitä, mikä on liikkeiden levinneisyyden tämänhetkinen tilanne. Sitten pohdin liikkeisiin sitoutumista ja sen erilaisia muotoja, kuten herätysliikkeiden kesäjuhlia. Kolmantena näkökulmana on pieni katsaus siihen, miltä liikkeiden tulevaisuus näyttää. Tarkastelukulmani nousee lähinnä uskontososiologisesta viitekehyksestä.