|
|
Virret 311-320
311
1. Kun luottamuksen kadotan
keskellä arjen vaivan,
saa itku, tuska maailman
jo lannistumaan aivan.
Oi, suothan toivon enkelin,
Jumala, rinnalleni,
niin että ilon löytäisin
ja armon turvakseni.
2. Suo muistaa sanan lupaus
ilosta suurimmasta:
Ei irrottaa voi ahdistus,
ei tuska Jumalasta.
Voin Vapahtajaan turvata
ja ristin salaisuuteen.
Hän, Kristus, yönkin kauhuissa
on tienä päivään uuteen.
3. Vain hänen rakkaudessaan
on toivo, joka kantaa.
Se kutsuu työhön tarttumaan,
se rohkeutta antaa.
Sen turvin jaamme yhdessä
kuin Kristus elämämme
kuunnellen, käyden vierellä,
auttaen käsillämme.
4. Sen tähden pyydän, Jumala,
uskolle vahvistusta.
On tiemme täynnä varjoja
ja taivaanranta musta.
Vaan loistaa Kristus, aurinko,
kirkkaana keskellämme,
ja armo muuttaa täällä jo
uudeksi elämämme.
312
1. Edessä reitti tuntematon aukeaa,
omin voimin emme kestä tuulta vasten;
matkalla, Herra, lupaat meitä johdattaa:
kaitse askeleita horjuvien lasten.
Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen.
2. Takana aavikon ja vuorten janoisten,
saartavien tulvavetten tuolla puolen,
yöhöni kuiskaan voimattoman rukouksen:
Sinä tiedät kaiken, elän taikka kuolen.
Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen.
3. Erämaan hiekastakin kasvaa puutarha,
uskon verso nousee, Herra, lahjanasi.
Raota portti valtakuntaan, armahda!
Älä pyytävältä peitä kasvojasi!
Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen.
4. Elämän näen pientareelle piirtyvän;
Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän:
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.
Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen.
313
1. Me saimme hyvän sanoman
jo varhain keskellemme:
on tullut Poika Jumalan
jo Lunastajaksemme.
Niin loistaa valo pimeään,
tuo toivon ihmiselämään
ja riemun sydämeemme.
2. Vaan Jeesus käski sanansa
maan ääriin asti viedä.
Hän kutsuu työhön kansansa
ja valmistamaan tietä.
Me rakastaen, palvellen
ja todistaen, uhraten
käskyä voimme täyttää.
3. Siis, Jeesus, meitä kosketa
taas rakkaudellasi
ja vaivannäköön suostuta
hoivaamaan luotujasi.
Suo työhön Pyhä Henkesi,
vie voittoon valtakuntasi
armahda maailmamme.
314
1. Viimeisen laulun vielä laulan,
ennen kuin matkaa jatketaan.
Viimeinen huuto vasten yötä:
Käy, Herra, meitä siunaamaan.
2. Vieläkin toivon, vaikka täällä
toivoa ei näy ollenkaan.
Nyt käteen tartun Vapahtajan:
Käy, Herra, meitä siunaamaan.
3. Rukoilla jos en osaisikaan,
niin ikävöidä häntä saan,
saan sairastaa taas sylissänsä.
Käy, Herra, meitä siunaamaan.
4. Muut kaikki hylkää, vaan ei Herra,
hän hyvin hoitaa lapsiaan
ja kuivaa kaikki kyyneleemme.
Käy, Herra, meitä siunaamaan.
5. Yhteistä matkaa tehdä saamme
turvaten vain Vapahtajaan.
Ja risti näyttää meille suunnan.
Käy, Herra, meitä siunaamaan.
6. Perille kerran taivaan kotiin
päästään vain yksin armostaan.
Armahda heikkoa ja kurjaa,
käy, Herra, meitä siunaamaan.
|
Tekstin koko:
oletuskoko
Pe 24.5.–26.5. Nilsiä. Aholansaaren ystävien kevätpäivät 24.-26.5.2013 LisätietojaTi 28.5. Klo 18.00 Turku. Opiston kevätseurat. La 8.6. Klo 15 Helsinki. Konsertti Paavalinkirkossa, Sammatintie 5. Mieskuoro Veisuuveljet, Johanna Korhonen ja Samuli Korkalainen sekä Aholansaari Sinfonietta, joht. Jyri Nissilä. Vapaa pääsy, kolehti. Konsertin jälkeen klo 16 seurat, joissa puhuvat Matleena Ikola, Simo Juntunen, Matti Nuorala ja Sara Pykäläinen. Tapahtumat ovat osa Valtakunnallisia Lähetysjuhlia. Pe 20.9.–22.9. Paluutietä etsimässä - Körttifoorumi 2013 Aholansaaressa. Lisätietoja (Valitse alue kartalta) |
