Herättäjä-Yhdistys täyttää sata vuotta

Herännäisyydessä ja sen seuraliikkeessä alkaa juhlavuosi. Sata vuotta sitten helmikuussa kokoontui heränneitä Ylivieskaan perustamaan uutta yhdistystä. Takana oli vuosikymmeniä kestänyt keskustelu ja pohdinta toiminnan jäntevöittämisestä ja organisoinnista. Maamme yli oli pyyhkäissyt laaja järjestäytymisen aalto. Parikymmentä vuotta aikaisemmin oli perustettu kustannusyhtiö Herättäjä ja neljä vuotta sitäkin aikaisemmin alkoi ilmestyä Hengellinen Kuukauslehti. Aika oli kypsä uuden askeleen ottamiselle ja niin perustettiin Herättäjä-Yhdistys. Yhdistyksen ensisijainen tarkoitus oli toimia sisälähetysseurana ja sen kautta tukea koteja kasvatustehtävässä, vahvistaa kristittynä elämistä ja lisätä harrastusta lähetystyöhön.

Järjestäytymistä perusteltiin uhkakuvilla ja avartuneina näkyinä. ”Kun Jumalan valtakunnan, luterilaisen kirkon ja uskonnon viholliset järjestäytyvät ja hyökkäävät, silloin on myös hyökkäyksen torjujien järjestäydyttävä”, vetosivat hankkeen kannattajat. Kiinnostus uudistunutta ja kirkollistunutta herännäisyyttä kohtaan kasvoi. Olavi Kares kuvasi Heränneen kansan vaellus-kirjasarjassa hankkeen kannattajien tuntoja näin: ”Eikö olisi jotakin tehtävä voimien kokoamiseksi ja keskittämiseksi, jotta avautuvia mahdollisuuksia voitaisiin määrätietoisemmin käyttää hyväksi?”.

”Tarvitaanko ystävyyttä varten yhdistystä?”, näin kyselivät perustamiseen epäluuloisesti suhtautuneet. Ajatus, ”organisaatio tappaa hengen”, oli myös monen hanketta vastustaneen mielessä. ”Herännäisyys aitona kansanliikkeenä on yleensä ollut haluton muodostamaan kiinteitä organisaatioita. Sen keskuudessa on ilmennyt pelkoa, että tiivis järjestäytyminen ja työn kiteytyminen kiinteisiin muotoihin voisi sitoa ja kahlehtia tämän omalaatuisen elämänliikkeen sovinnaiseksi muotomenoksi. Yhdistyskristillisyys on aina tuntunut heränneestä kansasta jossain mielessä ummehtuneelta.”, kuvaili Kares yli sata vuotta sitten yhdistystoimintaan liittyviä epäluuloja.

Nyt voidaan todeta, että henki ja ystävyys eivät ole järjestäytymisen myötä kuolleet. Kansankirkkoa ja sen jokaista jäsentä halutaan herännäisyydessä puolustaa korostamalla Jumalan armon suuruutta heikkoa ja syntistä kohtaan. Herännäisyys on tänäänkin ensisijaisesti kirkossa ja seurakunnissa vaikuttava seuraliike, jota Herättäjä-Yhdistys toiminnallaan tukee ja palvelee. Seuraliikkeen tulevaisuus on tänäänkin sen hyvän varassa, minkä Jumala sille antaa.

Simo Juntunen