Ihannepiispa ja ihannepresidentti

Maassamme on taannoin käyty ja käydään useita piispanvaaleja. Kevättalvella ovat edessä presidentinvaalit. Valitsijat puntaroivat ehdokkaiden ominaisuuksia ja kykyjä. Samalla ehdokkaat joutuvat ottamaan kantaa heihin kohdistuneisiin toiveisiin ja odotuksiin.

Viranhaltijan on täytettävä tietyt pätevyys- ynnä muut edellytykset, voidakseen hoitaa virkaa. Asiantuntijaosaaminen ja viran kelpoisuusehtojen täyttäminen ovat viran kannalta olennaisia asioita.

Tämän lisäksi valittava joutuu kohtaamaan odotuksia ja toiveita, joita voisi nimittää sanalla projektio. Ne nousevat olennaisesti odottajasta itsestään, ei niinkään viran velvoitteista. Nämä hengellisiin ja poliittisiin johtajiin kohdistuvat projektiot ovat usein tiedostamattomia ja julkilausumattomia. Niihin sisältyy paljon ihanteellisuutta ja täydellisyyttä. Johtajan toivotaan olevan lähes kaikkiosaava ja kaikkivoipa. Johtajaan kohdistetaan usein messiaanisia odotuksia. Näin kävi muun muassa USA:n presidentti Obamalle. Ja nyt häneen on petytty. Maailmanhistorian laki näyttää olevan, että messiaat ristiinnaulitaan.

Johtajan vaihtuessa uuden johtajan oletetaan usein olevan aikaisempaa parempi ja täydellisempi. Vaalitentit ovat valitsijoiden mahdollisuus testata, kuinka hyvin ehdokas täyttää häneen kohdistettuja vaatimuksia ja toiveita. Voisi kuitenkin kysyä, ovatko vaalitentit tätä varten. Voisivatko ne olla myös sen havainnoimista, miten ehdokkaat suhtautuvat kohtuuttomiin odotuksiin?

Projektiot kertovat toisaalta viran arvostuksesta, toisaalta ihmisten kaipauksesta.

Olennaista on, miten esimerkiksi piispa vastaa häneen kohdistuneisiin odotuksiin. Yksi tapa on lähteä täyttämään niitä mahdollisimman hyvin. Toinen tapa on vähät välittää niistä ja toimia oman kutsumuksensa mukaan. Onkin sanottu, ettei ongelma ole siinä, että piispojen oletetaan olevan kaikkivoipia, totuuden omistajia, joka alan asiantuntijoita ja kaiken jaksavia. Ongelma on siinä, että he muutaman kuukauden kuluttua alkavat itsekin näin uskoa ja toimivat sen mukaisesti.

Olisiko sitten muita lähestymistapoja? Olennaista on mielestäni tajuta, mistä näissä projektioissa pohjimmiltaan on kysymys. Psyykkisesti ne ovat samansuuntaisia projektioita, joita pieni lapsi kohdistaa vanhempiinsa. Isän tai äidin tulee olla kaiken osaava, vahva, kaiken kestävä, jaksava ja ihanteellinen. Miten viisas vanhempi menettelee? Ei hän suinkaan lähde toimimaan aina lapsen odotusten mukaan eikä pyri osoittautumaan kaikkivoivaksi. Mutta ei hän myöskään naura tai nolaa lapsen odotuksia. Hän ottaa ne todesta, mutta samalla miettii itsensä läpi, miten hän niihin kypsällä tavalla vastaisi.

Piispan suhtautuminen häneen kohdistuviin projektioihin edellyttää paitsi ammattitaitoa, myös ja erityisesti henkistä ja hengellistä kypsyyttä sekä sisäistä lujuutta.

Olemme valitsemassa piispaa ja presidenttiä, emme Messiasta. Emme kaikkivoipaa, kaiken osaavaa palvonnan kohdetta, vaan epätäydellistä ja rajallista Ihmistä. Täydellisten seurassa tulee kylmä olo.

Herra, anna hänen olla Ihminen ja ole sinä meidän Herramme.

Paavo Kettunen