Herättäjä-Yhdistyksen Kaakkois-Suomen alue käsittää Mikkelin hiippakunnan alueen sillä lisäyksellä, että Kuopion hiippakunnan kaupunkien Pieksämäen ja Varkauden katsotaan kuuluvan kaakon kulmaan. Kyse on siis Etelä-Savon, Kymin ja Etelä-Karjalan seuduista.

Aluetoimintaa koordinoi aluesihteeri yhdessä aluetoimikunnan kanssa. Tavoitteena on yksinkertaisesti – Herättäjä-Yhdistyksen toiminta-ajatuksen mukaan – Siionin virsillä ja seuroilla rohkaista ihmisiä elämään kristittyinä.

Tervetuloa seuroihin, veisaamaan ja hiljentymään.

Kaakkois-Suomen alueen esittely

Etelä-Karjalan, Etelä-Savon ja Kymin alueet

Maamme uudemman hengellisen historian kannalta Suomen kaakkoista kolkkaa voi luonnehtia uuspietistien tai viidesläisten valta-alueeksi. Suomen ev.lut. Kansanlähetyksen synty on esim. lähtöisin näiltä main. Herännäisyyden osalta on varsin kuvaavaa aikoinaan Mikkelin hiippakunnan piispana toimineen Osmo Alajan arvio, että hänen piispakautensa alussa herännäispappeja oli viljalti, mutta että vuosikymmenten kehityksen myötä 1970-luvun lopulle saakka näiden määrä väheni selkeästi.  Eivätkä 1900-luvun loppu sen paremmin kuin uusi vuosikymmenkään ole tilannetta korjanneet. Maantieteellisesti HY:n Kaakkois-Suomi määräytyy Mikkelin hiippakunnan alueesta sillä lisäyksellä, että Kuopion hiippakunnan kaupunkien Pieksämäen ja Varkauden katsotaan kuuluvan kaakon kulmaan.

Körtit Herättäjä-Yhdistyksineen toimivat siten näiden rajamaiden marginaalissa. Valkealan Selänpään opiston körttikasvatuksen kehitys on ollut samantyyppistä kuin muidenkin herännäisopistojen. Paikallisen Herättäjän toiminnan aktiiveja ei enää opistosta maailmalle lähde entisten aikojen tapaan. Periksi emme silti anna.

Yhteiskunnallisesti alueitamme leimaa aiempaa selvemmin väestön ja talouden volyymin painottuminen yhä voimakkaammin muutamiin aluekeskuksiin, joiden ympärillä oleva maaseutu kylineen käy kuolinkamppailua aikaa vastaan. Tyypillisesti tällaisia keskuksia ovat Pieksämäen, Mikkelin, Savonlinnan, Lappeenrannan, Kouvolan ja Kotkan kaupungit ympäristöineen. Jonkinasteinen paluumuutto ei riitä likimainkaan jokaisen kyläkunnan elinehdoksi. Kesäaikaan tilanne on aivan toisenlainen. Olemme Suomen kesäasukastilastojen ehdottomassa kärjessä.

Herättäjä-Yhdistyksen toiminnan kannalta on huolestuttavaa, että perinteinen paikallisosastotoiminta on sekä vastuunkantajien vähyyden, ikääntymisen tms. syiden vuoksi ilmeisissä vaikeuksissa strategisen innovoinnin, dynaamisuuden ja nykyisten olojen vaativan mukautumiskyvyn ja sujuvuuden suhteen. Asia voidaan ilmaista seuraavasti. Perinteinen seuratoiminta kattaa vain sitä osaa väestöstä, joka on seuramenoon tottunut vuosikymmenten ajan. Laajemminkin Herättäjä-Yhdistyksen ongelma on siinä, ettei se ole kyennyt tekemään ratkaisevaa valintaa tai suunnitelmaa siihen, millä tavoin sen toiminnan houkuttavuus kohtaisi ensisijaisesti kaupunkimaisesti asuvia ihmisiä, joiden elämänkysymysten ja sisäisen tilan voisi arvella olevan sellainen, että herännäissanoituksella voisi olla heidän elämänsä kannalta merkittävää annettavaa. Kyse on myös siitä, millä tavoin Herättäjä-Yhdistyksen taloudellisia voimavaroja voitaisiin kohdentaa perinteisen seuratoiminnan pyörittämisen ohella myös selvästi ulospäin näkyviin ja suunnattuihin toimiin, joiden tavoittavuuden voisi toivoa olevan teholtaan vähintään kohtuullisia.

Urpo Karjalainen