Vakaumus ei oikeuta hallitsemaan toista

Missä kulkevat vakaumuksen kunnioittamisen rajat? Tätä kysymystä ei kirkon sisäisessä keskustelussa välttämättä pystytä ratkaisemaan. Nyt apua tulee ulkopuolelta, maallisesta oikeudesta. Korkein oikeus teki viime lokakuussa ratkaisun, joka vaikuttaa moniin asioihin kirkossa.

Hyvinkääläinen naispappi oli vienyt asiansa oikeuteen sen jälkeen, kun miespappi oli puheillaan ja esiintymisellään estänyt naiskollegaa osallistumasta messun toimittamiseen. Naispappi joutui poistumaan sakastista juuri ennen jumalanpalveluksen alkua, vaikka hänen olisi työvuorolistan mukaan pitänyt olla sitä toimittamassa.

Työsyrjintätapaus kulki läpi kaikkien oikeusasteiden, kunnes Korkein oikeus viime syksynä teki asiassa lopullisen ratkaisun. Miespappi oli syyllistynyt naispapin työsyrjintään ja sai siitä sakot. Ratkaisu oli ensimmäinen laatuaan, ja ennakkotapauksena se sitoo vastedes alempia oikeusasteita.

Korkein oikeus perusteli päätöksensä selväkielisesti. Vakaumus saa olla, mutta se ei oikeuta ketään rajoittamaan toisen ihmisen oikeuksia ja vapauksia, kuten vaikka tämän oikeutta työntekoon. Vakaumus ei myöskään anna ihmiselle oikeutusta koettaa pakottaa muita ihmisiä tämän vakaumuksen mukaiseen toimintaan.

Perustelu on sekä eettisesti että juridisesti kestävä. Jos Korkein oikeus olisi päättänyt, että vakaumus olisi riittävä peruste syrjiä toista ihmistä, se olisi uponnut loputtomaan rämeeseen: kenen ja millainen vakaumus olisi pitänyt hyväksyä minkäkinlaisten tekojen perusteeksi? Jos jollakulla on uskonnollinen vakaumus, joka vaatii silpomaan tyttövauvojen sukuelimiä, tämä olisi pitänyt hyväksyä yhtä lailla. Onneksi näin ei nyt ole.

Nyt jokaisen on tykönään pohdittava, millaista on elää oman vakaumuksensa mukaan mutta sillä tavalla, että ei rajoita toisten ihmisten oikeuksia eikä vapauksia – eli että ei nosta omaa vakaumustaan muiden ihmisten vakaumuksien yläpuolelle. Tässä riittää opettelemista kaikille.

Lainsäädäntö ja Korkeimman oikeuden tuore syrjintäratkaisu antavat selvät ohjeet syrjinnästä kirkon toiminnassa. Kirkon piirissä ihmisiä ei saa syrjiä sen enempää kuin muuallakaan.

Kristittyjen on toki määriteltävä, haluavatko he noudattaa Suomen lainsäädäntöä vai eivät. Useimmat haluavat, ja tälle halulle löytyy Raamatustakin selkeät perustelut. Suomi on ihmisarvoa kunnioittava oikeusvaltio, jonka lainsäädännön noudattaminen onnistuu useimmilta ihmisiltä ongelmitta ja ilman minkäänlaista ristiriitaa omantunnon kanssa.

Työ- ja muu syrjintä ei ole mielipidekysymys, vaan se on rikoslaissa määritelty rikos. Jos kristitty syrjii toista ihmistä työssä tai muussa elämässä millä tahansa laissa luetellulla perusteella, hän ottaa riskin, että syyllistyy samalla rikokseen. Sitä tuskin voitaneen pitää erityisen viisaana toimintana minkään eettisen järjestelmän näkökulmasta.

Johanna Korhonen

Hengellisen Kuukauslehden kolumnisteina vuorottelevat teologian tohtori Pauli Annala Helsingistä, kirjailija ja lauluntekijä Minna Kettunen Lapinlahdelta, professori Paavo Kettunen Joensuusta ja toimittaja Johanna Korhonen Vantaalta.