Loppuun asti uupunut Kristus

Jeesuksen kärsimystien tutkistelu voi avata eteemme useammanlaisen näkökulman tähän kipujen mieheen ja sairauden tuttavaan. Tämä näkyy myös teologisessa traditiossa ja kirkon historiassa. Jeesus voi olla sijaiskärsijä, voittaja, sovittaja, esimerkki ja jopa häviäjä.

Viimeksi mainittua luonnehdintaa lukuun ottamatta Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa ei tarkastella itsenäisenä kokonaisuutena vaan ylösnousemuksen läpi. Ilman ylösnousemusta kärsimyksen ja kuoleman tapahtumat näyttäytyvät aivan toisin.

Silloin kun Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa tarkastellaan sellaisinaan, niistä häviää hohto ja sädekehä. Päinvastoin niissä näkyy ihmisenä olemisen traagisuus, pelko, vallanhalu, kateus ja julmuus. Getsemanen tapahtumat ovat toisaalta kertomusta Jumalan kanssa kamppailua ja rukoustaistelua käyvästä miehestä. Toisaalta ne ovat kertomusta häväistystä, yksinjätetystä, petetystä ja syvästi loukatusta kansanliikkeen johtajasta.

Jeesus joutui kokemaan hylätyksi tulemisen ja torjunnan sekä ihmisten että Jumalan taholta. Olisi inkarnaation, Jeesuksen ihmiseksi tulemisen vähättelemistä, ajatella, että Jeesuksen tuskanhuuto ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” ei olisi ollut hänen todellinen kokemuksensa Jumalan hylkäämäksi tulemisesta. Juuri tämä Jeesuksen täydellinen hylätyksi joutuminen on syvän epätoivon huuto. Jeesushan ei tiennyt ristillä kärsiessään, ettei häntä ole lopullisesti hylätty. Hän kuoli siinä uskossa, että hän oli häviäjä.

Tässä on Getsemanen ja Golgatan tapahtumien syvä koskettavuus. Golgatan tapahtumat kertovat ennen kaikkea loppuun kulutetusta ja uupuneesta ihmisestä. Jeesuksen ristinkuolemaa ei ole pidetty häpeällisenä vain sen julkisen nöyryytyksen takia vaan ennen kaikkea siksi, että Jeesus itsekin koki ja ymmärsi, että hänen elämänsä oli epäonnistunut. Hän oli menettänyt uskottavuutensa.

Mielestäni kaksi näkökulmaa on samanaikaisesti tärkeitä. Toisaalta on tärkeää nähdä Jeesuksen kärsimyshistoria sellaisenaan, kaikessa raadollisuudessaan, ilman pääsiäisen tuomaa voittoa. Tämä merkitsee Jeesuksen ihmiseksi tulemisen syvyyden tajuamista. Hän ei vain ollut kaikessa kiusattu, kuten ihminen. Hän myös koki ihmisen yksinäisyyden, avuttomuuden, hylätyksi tulemisen ja häpeän. Tällaiseen Jeesukseen aikamme syrjäytynyt, lopen uupunut, hylätty ja yksin jäänyt ihminen voi samaistua. Hän voi kokea, että Jeesuskin oli ihmisenä jotakin samaa kuin minä.

Toisaalta on tärkeää nähdä Jeesuksen kärsimyshistorian tapahtumat ylösnousemuksen avaamasta kokonaisnäkökulmasta. Ne antavat myös meidän aikamme ihmiselle näkökulman, ettei kuolemalla, epätoivolla ja hylätyksi tulemisella sittenkään ollut viimeistä sanaa Jeesuksen elämässä. Ehkäpä ei meidänkään elämässä.

Paavo Kettunen

Hengellisen Kuukauslehden kolumnisteina vuorottelevat teologian tohtori Pauli Annala Helsingistä, kirjailija ja lauluntekijä Minna Kettunen Lapinlahdelta, professori Paavo Kettunen Joensuusta ja toimittaja Johanna Korhonen Vantaalta.