Yhteystiedot

Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon aluesihteeri, rovasti
Tuomo Ruuttunen
Kuikanhuuto 2E, 87250 Kajaani
040 506 1386, tuomo.ruuttunenh-y.fi

Aluesihteeri Tuomo Ruuttunen esittäytyy:

Olen syntynyt Nivalassa 12.09.1951 maalaistalon keskimmäiseksi lapseksi. Komean toisen nimeni - Siivertti - sain sodassa kaatuneen setäni mukaan. Nimi on "suomennos" hänen isänsä ja siis minun isoisäni, nimestä Sigfrid. Hän taas oli se henkilö, jonka omistamasta Hilippa-tammasta sai alkunsa Nivalan konikapinana tunnettu tapahtumasarja vuonna 1932. Nyttemmin tuo tapahtuma on tullut tunnetuksi erityisesti Pula!-oopperan kautta. Oopperaa esitettiin Nivalassa vuosina 2004-2005.

Herännäisyyden ja Siionin Virret olen saanut kodin perintönä. Keskikoulun ja lukion kävin Raudaskylässä, mistä tulin ylioppilaaksi vuonna 1970. Tuohon aikaan Raudaskylän Keskikoulu ja lukio oli yksityinen herännäishenkinen opinahjo, joka samalla mäellä toimineen kansanopiston ja kansankorkeakoulun kanssa muodosti maineikkaan Raudasmäen kouluyhteisön. - Muistanpa pitäneeni Konikapinasta esitelmän lukiovuosina.

Varusmiespalveluksen suoritin Rovaniemellä ja olin siellä ensimmäinen varusmiespappi. Avioliiton solmimme Kaijan kanssa 21.7.1973 ja meillä on kolme aikuista lasta ja ja kuusi lastenlasta.

Kaija on erikoissairaanhoitajana (kätilö, mutta työskentelee synnyttäneiden osaston puolella) Kainuun keskussairaalassa.

Oman pappisvihkimykseni (10.3.1977 Oulun tuomiokirkossa) jälkeen olin vain puolisen vuotta seurakuntapappina Ylivieskassa, minkä jälkeen alkoi neljännesvuosisadan kestänyt kansanopistoputki, ensin Raudaskylässä ja sitten vuodet 1981-2001 Kainuun Opiston rehtorina. Herättäjän aluesihteeriksi tulin 1.9.2001. Aluesihteerin tehtäviin kuuluu jäsenyys Kainuun Opiston johtokunnassa, sillä Herättäjä-Yhdistys on suurin osakas Kainuun Opisto Oy:ssä, joka siis omistaa opiston. Vuodesta 2009 olen myös Lieksan kristillisen opiston johtokunnan jäsen. Kuopion hiippakunnan piispa myönsi minulle rovastin arvon joulukuussa 2005.

Harrastuksinani olen pappismatrikkeliin nimennyt luonnossa liikkumisen, maisemien ihailun, onkimisen ilman matoa ja saunomisen mökillä. Ne stemmaavat vieläkin. Mutta niiden ohi on nyt siis kiilannut ehdottomasti ykköseksi sekä virtuaaliset että todelliset vierailut lastenlasten luona Kuopiossa, Mikkelissä ja Helsingissä.

Yhtenä harrastuksena on ollut myös kirjoittaminen - Kainuun Sanomien kolumnistina ja myös "kirjailijana". Pari vuotta sitten minulta ilmestyi veijaritarina saksalaisen Jurgen Baumannin ensivisiitistä Suomeen ja Kainuuseen. Kirja on nimeltään "Mies, joka näki hirven", ja sen julkaisija on Myllylahti Oy. Monen vuoden ajan pöytälaatikossa on virunut myös dekkari.

Nyttemmin uudeksi harrastukseksi on tullut kuorolaulu ykköstenorissa Kajaanin Mieslaulajissa. Talven 2008-2009 aikana harjoittelimme äänityskuntoon Väinö Malmivaaran Rukousvirsiä ohjelmiston, joka myös ilmestyi cd-levynä keväällä 2009.

Tavallaan harrastuksena on myös ollut tunturipapin työ Ylläksellä Pyhän Laurin kappelissa, joka sijaitsee Äkäslompolossa. Siellä olen vuosittain kaksi viikon jaksoa.

Toinen harrastusluonteinen homma on osa-aikainen sotilaspastorin virka Kainuun Prikaatissa. Käyn pitämässä siellä muutamia aamuhartauksia, oppitunteja ja jumalan-palveluksia. Kainuun Opiston perintönä olen toiminut edelleen Kainuun sotainvalidipiirin luottamuspappina, mikä merkitsee lähinnä hartauksien pitämistä sotainvalidien ja nykyään yleensä veteraanien kokoontumisissa. Vielä yhtenä tällaisena on ollut Kainulan kansalaisopiston miestenpiiri "Ohto", joka koostuu lähinnä eläkkeellä olevista miehistä ja kokoontuu perjantaiaamuisin pohtimaan monia elämän tärkeitä ja joskus vähemmänkin tärkeitä asioita. "Sellaista elämä on".