5. Lähinnä heränneet ja muut ystävät

Nykyistä mielipideilmastoa mittaavien uskonnollisluonteisten kyselytutkimusten mukaan herännäisyys on varsin suosittu liike erityisesti kirkon työntekijöiden keskuudessa. Tyypillistä kyselytutkimusten antamalle informaatiolle on kuitenkin, että valtaosa herännäisyyden kannalta myönteisistä vastauksista pitää sisällään korostuksen ”lähinnä herännyt”. Liikkeen maineesta tai julkikuvasta tällaiset tulokset kertonevat sitä, että herännäisyyden luonne mielletään sellaiseksi, että siihen on jonkinlaisen etäisyyden päästä luontevaa antaa omaa itseä koskeva, liikettä myönteisesti lähestyvä lausunto ”lähinnä” herännyt.

Myönteinen asenneilmapiiri on vain yksi mittari, jolla herännäisyyden tilaa voidaan arvioida. Muita arvioitavissa olevia faktoreita ovat esim. Herättäjä-Yhdistyksen jäsenmäärä ja Hengellisen Kuukauslehden vuositilaukset. Näiden molempien tunnuslukujen osalta laskeva suunta on ollut ilmeistä 1960-luvulta lähtien. Myös kuvaukset seuratoimintaan säännöllisesti osallistuvan väen ikääntymisestä sekä esim. leimallisesti körttipapiksi ilmoittautuvien pappien määrän vähenemisestä antavat mahdollisuuden kysyä, millainen liikkeen tila tosiasiallisesti on. On myös esitetty kysymys, ollaanko näinä vuosina todistamassa vanhan herätysliikkeen loppumista. Vaikka kysymystä ajateltaisiin poleemisena, se kuitenkin kuvastaa muutosta, jota yhteiskunnassamme ja kirkossamme kokonaisuudessaan eletään.