3. Paavo, Luther ja pelastusvarmuus

Herännäisyyttä on luonnehdittu omaleimaiseksi, tyypillisesti suomalaiseksi herätysliikkeeksi. Yksi keskeinen pyrkimys pitkin 1900-lukua oli, että toistuvin väliajoin nähtiin tarpeellisena puolustaa liikkeen luterilaisuutta. Tässä yhteydessä painotettiin erityisesti, kuinka luterilainen Paavo Ruotsalainen opillisesti oli. Ilmeisesti tällaisessa, varmasti vilpittömässä, mutta tendensseiltään (Paavo = Luther) usein liian ilmeisissä painotuksissa pyrittiin sen vakuuttamiseen, että Paavolla oli hyvin samantyyppinen usko kuin Lutherilla. Suomalaisessa kristillisyydessä tämä seikka on ollut merkittävä arvo.

Keskustelua on käyty myös siitä, mikä oli Paavo Ruotsalaisen keskeisen anti herännäisyydelle. Seppä Högmanin neuvo vuodelta 1799 ”yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunto” on elänyt asiayhteydestään enemmän tai vähemmän erotettuna uskonnollisena iskulauseena. Nykyistä tulkinnallista keskustelutilannetta voisi luonnehtia niin, että on niitä, jotka katsovat Paavon saaneen riittävät neuvot ja ratkaisut sepän luota (= Paavo sai jonkinlaisen sisällisen tunnon) ja niitä, jotka ajattelevat, että seppä neuvoi, mitä Paavolta jäi puuttumaan. Tällä seikalla ei sinänsä ole kovin suurta merkitystä, mutta ajattelutapojen eron huomaaminen saattaa auttaa oivaltamaan, kuinka yhtä aikaa tulkinnallisesti avoin ja vaikea Paavon perintö on. Kyse on pohjimmiltaan uskonnollisen varmuuden luonteesta. Paavon omia asenteita kuvaa esim. summakaupan tekemisen kielto. Hänen mukaansa kenenkään ei pidä luetella uskonvarmuuksia niin kuin ulkoa opittuja läksyjä. Tällöin henkilö syyllistyy johonkin summakaupan kaltaiseen, eli on ostamassa sikaa säkissä. ”Älä laske pukkejakaan epävarmalle tielle”, hän myös painotti. On myös ilmeistä, että tietynlainen itseironian mahdollisuus sisältyi Paavo Ruotsalaisen varmuuslausumiin. Tällaista asenne ilmentää vaikkapa tokaisu, ”Kuta kovempi pölkky, sitä lujempi naula”.