1. Tulen hehku hiipuu

Myöhäisempi herännäisyys saavutti kulminaatiopisteensä 1840-luvulle tultaessa. Tällöin Paavo Ruotsalaisen, N.K. Malmbergin ja J. Laguksen johtama liike alkoi säröillä. Paavon kiistat rukoilevaisjohtajana tunnetun H. Renqvistin kanssa olivat tosin jo vanhempia. Herännäisyyteen tuli paha repeämä, kun F.G. Hedbergin johtamat evankeliset erosivat ”talonpoikaispiispaksi” nimittämänsä Paavo Ruotsalaisen, linjasta. Liikkeen sisäiset pahat riidat johtivat 1850-luvun alussa myös papiston irtautumiseen hylkiöksi leimatusta N.K. Malmbergista ja samalla liikkeen historiassa koitti ns. ukkojen aika. Kalajokilaakson herännäisyyttä leimasi noihin aikoihin erikoinen riita laguslaisten ja niskaslaisten välillä. Laguslaisina pidettiin Jonas Laguksen ja niskaslaisina talonpoika Wilhelm Niskasen kannattajia. Monivaiheisia ja moniin suuntiin levinneitä herännäiskiistoja voisi kuvata loitontumistarpeiksi tai –pyrkimyksiksi silloin, kun herätyksen tuli ei enää lämmittänyt.