Lujat pölkyt, kovat naulat – piirteitä herännäisyyden historiallisesta profiilista

Herännäisyys tunnetaan maassamme yleisnimenä yhdelle kirkkomme sisällä vaikuttavalle herätysliikkeelle. On silti ainakin jossain määrin keskustelunalaista, millaisen historiallisen liikkeen kuvaukseen itse nimi, herännäisyys viittaa.

Useimmin sillä tarkoitetaan myöhäisempää herännäisyyttä, jonka alkusyyksi katsotaan Lapinlahden Telppäsniityn heinäväen hurmokselliset kokemukset kesällä 1796. Historiaa yksinkertaistava tulkintalinja on kulkenut siten, että Paavo Ruotsalaisen katsottiin vähitellen 1810-luvulta alkaen ohjanneen alkujaan karismaattista herätysliikettä terveeseen, siis kirkolliseen ja luterilaiseen huomaan. Nykyisin kuitenkin yhä laajemmin ajatellaan niin, että 1700–1800 -lukujen vaihteen herätykset tulisi kuitenkin liittää niitä edeltäneisiin uskonnollisiin liikehdintöihin jo aiemmin 1700-luvulla. Historian kirjoituksen kansallinen paradigma, tietynalainen stereotyyppinen malli on kuitenkin maamme itsenäistymisen ajoista lähtien sallinut tai jopa tietyllä tavalla isänmaallisesti edellyttänyt, että Telppäsniityltä kulki erityisesti Paavo Ruotsalaisen välityksellä suoranainen historiallinen pyrkimys kohti Suomen itsenäisyyttä.