7. Puvun käyttö

Kun herätykset alkoivat Savossa kaikki savolaiset kantoivat kansallispukuna körttiröijyä. Se oli kutakuinkin yleinen esimerkiksi Nilsiän pohjoispuolella 70-luvulla viime vuosisadalla. Arvokkaimmat talolliset käyttivät vielä silloin juhlapukuna mustasta verasta tehtyä röijyä. Silloin eivät heränneet eronneet muista ulkoasussaan, mutta vähitellen ovat muut eronneet heistä hylkäämällä tuon esivanhempiensa puvun. Heränneet eivät lähteneet kuosia muuttelemaan ja niin se jäi heidän puvukseen.

Kun Paavo Ruotsalainen Kalajoen varrella käydessään näki maailman tapaan koristeltuja vaatteita, hän kehotti heitä palaamaan esi-isien yksinkertaisuuteen vaatetuksessa. Eräällekin naiselle hänen kerrotaan sanoneen: ”Jos tuollainen ihminen tulee minulta kysymään neuvoa autuuden asiassa, vastaan minä, kysy noilta kurtuilta olkapäilläsi.” Heränneet papit nousivat tässä asiassa alussa vastustamaan Paavo Ruotsalaista. Heidän oli kuitenkin ennen pitkää nöyryyttävä ja siten tuli körttivaate yleisesti heränneissä piireissä käytäntöön. Sitä oli kaikkialla nähtävissä viime vuosisadalla, vieläpä ruotsalaisilla talonpojillakin Pohjanmaan rannikolla. Hajaannus vaatetuksen osaltakin tapahtui 50-luvulla, jolloin se muuttui muun maailman kaltaiseksi. Körttiröijy jäi käytäntöön yksinomaan Kalajoen varrella ja Etelä-Pohjanmaalla sekä muutamille harvoille Iisalmella ja Kiuruvedellä.

Oliko puku oikean vain väärän kristillisyyden tunnusmerkki? Heränneet vain lopettivat muodin seuraamisen ja pukeutuivat kuten vanhempansa pukeutuivat. Ihmeellistä on, että tämä epämuodikas talonpoikaispuku levisi Pohjanmaan rannikkopitäjiinkin, jossa kuosikkaammat puvut olivat jo käytössä. Heränneeltä kansalta on vaatinut todella suurta rohkeutta ja itsenäisyyttä kantaa omaa pukuaan. Heränneet eivät kuitenkaan ole koskaan tyrkyttäneet pukuaan ulkopuolisille. On pidetty suorastaan arveluttavana myös, jos pappi on pukeutunut körttipukuun, koska se on talonpojan puku. Heränneet ovat vaatineet toisiltakin hillittyä pukeutumista. Räikeänvärisiä muotivaatteita he ovat pitäneet tuomittavana maailmallisuutena.

Puku ei siis ole vain tavallinen puku. Kun sitten myöhemmin uudet herätykset alkoivat, ovat sen koskettamat jälleen muuttaneet vaatetustaan ja tuo vanha kansanpuku pääsi monin paikoin arvoonsa. Kun heränneet vanhemmat näkivät lapsensa ja nuorensa körttipuvuissa he olivat turvallisella mielellä, koska he tiesivät, ettei se puku päällä kukaan mene maailman huvituksiin.

Ajateltiin myös, että niin kauan kuin herännäisyys saa pukunsa säilytetyksi, pysyy se aitosuomalaisena kansallisena liikkeenä. Vaatetuksella on yhdistävä, koossa pitävä merkityksensä. Körttipuku sai kuitenkin aina myös pilkkaa osakseen.