2. Kansanpuku

Körttipuku on nimen omaan kansanpuku. Vilhelm Malmivaara kirjoittaa vuonna 1914. ”Heränneet kantavat erikoista vaatetusta. Koska tämä heidän tapansa näkyy olevan ylen vaikea käsittää, vaatinee se jotain selitykseksi.” Malmivaara kertoo, ettei Jumala katso vaatteita vaan sydäntä. Kuitenkin se on yksi niitä puolitotuuksia, joilla saatana ihmisiä eksyttää. Raamatussa puhutaan Israelin tytärten koristuksista tuomitsemalla, sillä Paavali sanoo: ”Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan.” Koreileminen vaatteilla on syntiä. Eihän Jumala näin puhuisi, jos Hän olisi piittaamaton siitä, miten pukeudumme. Ellei Israelin kansa olisi käyttänyt yleisesti omaa itämaista kansallispukua, vaan kujeillut maailman tavoin, olisi siitä varmasti paljonkin Raamatussa puhuttu. Tietysti ei Jumalan Sana mitään erityistä puvun kuosia säädä, mutta säädyllisyyttä se vaatii kaikessa elämässä.

Ovatko sydän ja vaatteet vieraita toisilleen? kyselee Malmivaara ja selittää kuinka herännyt kansa pysyy muodin orjuuden oikuista vapautettuna. Sen muoti pysyy samana kuin se oli sata vuotta sitten. Sen verran aika on sitä muuttanut, että ns. nuppalakkien sijaan ovat tulleet käytännöllisemmät huopahatut, mutta siinä kaikki. Eikö herännyt kansa olekin kadehdittavaa? Haluttavia ja pelottavia olivat talonpojille vaihtotalouden tuotteet ja muodin vaihtelu: körttipuku oli sen vastakohta.

Muodista vapaina olemisen rinnalle tulee muitakin asioita. Säästettiin paljon tällä tavalla pukeutumisella, sillä yhä edelleen pyritään edistämään kaikkea kotimaista ja säästäminen on suositeltavaa. Tältäkin osin puku ansaitsee tunnustusta. Yksinkertainen elämäntapa oli heränneitten omana elämäntapana. Se aiheuttaa taas monia hyviä asioita. Vaatetus oli syntiä vain osoittaessaan pyrkimystä maailman hallintaan ja sen kaltaiseksi tulemalla. Körttipukua pidettiin yhteisenä tunnuksena maallistumista vastaan, vaikka jo 1920-luvulla maallisten ”suruttomien” ja körttikansan puvut lähestyivät toisiaan.

Malmivaara perustelee pukeutumista tarkemmin: Heränneen kansan puku on valmistettu kotikutoisesta kankaasta. Villat on saatu omilta lampailta, lanka kehrätty ja kangas kudottu talvipuhteilla kotona. Siten ei tarvitse ostaa ulkomaisia kankaita, ei kalliita kauluksia ym. Rahaa säästyy tällä tavalla. Näin koetetaan edistää kaikkea kotimaista sekä kehottaa säästäväisyyteen. Tältäkin osin ansaitsee heränneitten puku tunnustusta.