2. Pietismi - konventikkelit

Saksassa syntyi 1600-luvulla pietismi uudistamaan kangistunutta tapakristillisyyttä ja järkiuskoa. Pietismin johtajat: Philip Jakob Spener (1635-1705) ja August Hermann Francke (1663-1727). Spener kirjoitti parannusohjelman ”Pia desideria”/ Hurskaita toiveita uudistamaan kirkkoa. Tämä ohjelma tuli tutuksi herännäisyyden parissa, koska se oli kodeissa paljon luetuissa Arndtin Kirkkopostillassa esipuheena. Hän kehotti lukemaan Raamattua, välttämään uskonkiistoja, panemaan enemmän painoa kristilliseen elämään kuin oppiin. Uudistusten tuli lähteä pienistä uskovien ryhmistä, jotka pitivät seuroja eli konventikkeleitä. Niissä tutkittiin Raamattua ja pappien lisäksi kaikki saivat ilmaista ajatuksia. Kirkon johto pelkäsi harhaoppeja ja epäjärjestystä. Annettiin konventikkelikielto levottomuuksien takia. Spener korosti myös kristillistä kasvatusta joka päättyi konfirmaatioon.

Spenerin kuoltua A H Francke tuli liikkeen johtoon. Hän vaati selvää uskonratkaisua, synnitöntä elämää ja yksinkertaista elämäntapaa. Heräsi ulko- ja sisälähetykseen kiinnostus. Halleen perustettiin kouluja, orpokoti, opettajaseminaari, sairaala, apteekki, kirjapaino ja -kauppa. Levitettiin Raamattuja, laulukirjoja. Autettiin siirtolaisia. Oltiin yhteydessä suomalaisiin karoliinilaisiin vankeihin Siperiassa, jotka Suomeen palattuaan toivat vaikutusta liikkeestä. Oltiin lähetystyössä Intiassa.

Liike tuli Suomeen suoraan Saksasta ja kirkkoomme tuli uutta hurskauselämää, joka vaikutti koko yhteiskuntaamme. Korostettiin yksilöhurskautta sekä uskonnollisten ryhmien hartauselämää / konventikkelihurskaus. Oltiin kirkon sisällä toimiva uudistusliike, jossa papit ja maallikot / laos=kansa yhdessä olivat Raamatun äärellä ja johtivat toisiaan hurskaaseen elämään. Saarnojen tuli olla hartauspuheita eikä opillisia esitelmiä.

Kirja on ollut tärkeä tuki eurooppalaiselle kristillisyydelle. Se sulatti yhteen uskon ja älyn, tiedon ja elämyksen, ajattelun ja mystiikan. Meillä tärkein kirja oli Katekismus, jossa on Raamatun ja kristillisyyden ydin esillä ymmärrettävässä muodossa. Pietismi korosti Raamattua. Kodeissa luettiin postilloja: Luther, Wegelius, Björqvist, Arndt, Bunyan, Wilcox, Dent; Gouge, Bernier. Herännäisyyden mystiikalle tärkeä kirja on H Renqvistin v 1829 suomentama kokoelma Tuomas Kempiläisen ”Kristuksen seuraamiseta”(Pieni Kempi). Sen hurskaus ilmenee Paavolla ja Ignatius de Loyolallakin. Herännet papit korostivat lukutaidon tärkeyttä, perustivat kouluja, levittivät hartauskirjallisuutta. Jo 1700-luvun puolivälissä väestöstä oli lukutaitoisia 50-80 %. Kirjallisuus merkitsi yhteyttä Eurooppaan ilman säätyläisten välittäjäasemaa ja lisäsi itsetuntemusta, uskonsuhdetta ja sivistystason kohoamista. Idän kirkon vaikutusta esti sen venäjänkielisyys kirjallisuudessa ja toiminnassa.