7. Historian tuomio ja lopullinen totuus

Historiaan kannattaa tässä lopuksi viitata muutoinkin. Mikään ei näytä olevan salattua muutoin kuin tullakseen julki. Aikojen saatossa mitataan kunkin todellinen painoarvo. Siinä on se kuuluisa historian tuomio, jolla ei tarkoiteta tutkijain saamia tuloksia vaan jälkimaailman niiden perusteella tekemää moraalista arviota menneisyyden ihmisten teoista. Se lankeaa väistämättä aina. Tuossa lopullisessa jälkimaailman roomalaisessa vaa’assa Nils Gustav Malmbergin vaakakuppi on kohonnut, C.G. von Essenin painunut. Siinä on käynyt aivan samoin kuin Aleksis Kiven ja August Oksanen-Ahlqvist välisessä mittelössä. Viimeksi mainittu on jäänyt historiaan Aleksis Kiven ankarana arvostelijana, ei muista aikaansaannoksistaan. Miltei samoin on von Essenin ja Malmbergin välisen konfliktin laita. Historian lahjomattomaksi mainittu tuomio on langennut Malmbergin eduksi. Hänestä on kirjoitettu kirjoja, häntä on muistettu juhlatilaisuuksin ja seminaarein ja muistetaan yhä. von Esssen on vajonnut unohduksiin, mutta hänen osaltaan on sentään toivoa paluusta kansakunnan historialliseen tietoisuuteen. Kovaa tutkimustietoa von Essenin osuudesta Malmbergin kukistamiseen on ollut tarjolla vasta niin lyhyen aikaa, että se ei ole ehtinyt välittyä alan yleisteoksiin ja oppikirjoihin. Kerran niin tapahtuu. Silloin C.G. von Essen ottaa paikkansa August Oksanen-Ahlqvistin rinnalla, häntä ehkä vain hiukan alempana.