1. Johdanto

Olen ottanut tehtäväkseni käsitellä aihetta ”Johtajan asema herätysliikkeessä”. Päädyin siihen ajatellen tämän tilaisuuden päähenkilöä, Nils Gustav Malmbergia, joka on minua pitkään kiinnostanut. En kuitenkaan puhu pelkästään hänestä, vaan yritän jäsentää aihetta yleisemmästä näkökulmasta, siis kosketellen muitakin uskonnollisia johtajia kuin juuri häntä. Enkä vain uskonnollisia kansanjohtajia. Viittaan myös maallisen laidan kansanjohtajiin, tosin lähinnä vertailumielessä.

Uskonnollinen herätysliike on jos mikä kansanliike. Sitä se on erityisesti alkuvaiheissaan. Herätys leviää laajoihin kansalaispiireihin ja saa herätykseen liittyneet tuntemaan vahvaa yhteenkuuluvaisuutta. Pitkälti samoin tapahtuu poliittis-yhteiskunnallisissa kansanliikkeissä. Niiden kesken löytyy yhtäläisyyttä, mutta löytyy myös niin merkittäviä ja osin itsestään selviä eroja, ettei niitä kannata ruveta lähemmin luettelemaan. Vertailuainekseksi kelpaavat piirteet tulevat esille edempänä.

Historiamme tuntee useita herätysliikkeitä. Pääsuuntauksia on viisi: herännäisyys, evankelisuus, lestadiolaisuus, Länsi-Suomen rukoilevaisuus ja uuspietismi. Mittasuhteiltaan vähäpätöisempiä liikkeitä on miltei lukemattomia. Poliittisia kansanliikkeitä on niitäkin monta. Varhaisin suurista poliittis-yhteiskunnallisista kansanliikkeistä on suomalaisuusliike, fennomania, 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja sitä seurasivat aikanaan vaikkapa lapuanliike 1930-luvun alkutaitteessa ja uusvasemmisto 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla. Kaikille näille on yhteistä vahva sitoutuminen henkilöauktoriteettiin liikkeitten alkuvaiheessa. Alussa on yksi, joka sitoo ja päästää. Herätysliikkeiden osalta tällaisina valtakunnallisen tason henkilöauktoriteetteina voidaan mainita ennen muita Paavo Ruotsalainen, F.G. Hedberg, Lars Leevi Laestadius ja Henrik Renqvist, poliittis-yhteiskunnalliselta puolelta vaikkapa J.V. Snellman, Lauri Kivekäs, Vihtori Kosola ja Taisto Sinisalo. Kaikista heistä saatetaan sanoa, että kenet he korottivat, hän oli korotettu, ja kenet he löivät maahan, hän maahan jäi.